Kasvien eri osia voidaan käyttää eri tarkoituksiin, myös keruu aika vaikuttaa kasvin tehoon. Kerää vain puhtailta alueilta!

Tietolähteet mm:

*Yrttitarha/Raipala-Courmier

*Hilary Self:n oma tiedosto

*Veteran horse herbal/ Hilary Self

*Modern horse herbal/ Hilary Self

*Veteran horse society. Enlanti

* Henriette Kress,2000,2002,2010

*Veterinary botanical medicines U.S.A

*Suomen luontoyrittäjät ry:n opetus materiaali

*Flora Fennica,Elias Lönnrot

*Eläintenhoitajan yrttiopas,Anne Tuomivaara

* Perinnetietoa,  Nina Viitamäki

*Rautavaara T.

*Koppelo- Alanen

*Castleman, M

*Bruun-Christensen

*Vinkkilän luomutuote

*Kristen Santellmann (Norja),Kasvi kirjat .

*Herbal handbook for farm and stable,Juliette Levy.Englanti

*Anneli Öhrn, Norja

*Andrew Chevallier,medisinske urter

Mansikan marjoja ja lehtiä on käytetty rohdoksena varsinkin 1700-luvulla, jolloin niillä hoidettiin yleisesti reumaattisiin vaivoihin. Linne´ suositteli mansikanlehdistä tehtyä teetä kihdin ja munuaiskivien hoitoon ja käytti itsekin sitä kihtivaivoihinsa. Marjoja ei nykyisin pidetä niin tehokkaana rohtona kuin lehtiä ja juuria, joilla molemmilla on mm.virtsaneritystä lisäävä vaikutus. Juurakosta tehty keite sopii runsaan parkkiainepitoisuutensa ja limakalvoja supistavan vaikutuksensa vuoksi ripulilääkkeeksi sekä suuhygienian hoitoon. Juurakko on nostettava keväällä ennen lehtien puhkeamista tai myöhään syksyllä. Nykylääketiede on tutkinut lupaavin tuloksin ahomansikan tanniinien käyttöä osana vatsahaavarohtoa.

kts.MANSIKAT

Aloet ovat kotoisin Afrikasta. Rohtona käytetään lehdistä saatavaa nestettä.

Vaikuttavia aineita ovat mm: barbaloiini, aloe-emodiini, eteerinen öljy, hartsi.

Aaloe vaikuttaa haavoja parantavasti, bakteerien kasvua estävästi. Ulostava kasvi. Rauhoittaa ja kosteuttaa ihoa, uudistaa solukkoa, tasapainoittaa talin eritystä. Käytetään sisäisesti vatsan limakalvojen ärsytystiloihin, vatsakatarrin hoitoon, keuhkoastmaan, ummetukseen.

Ulkoisesti silmätulehduksiin, ihotulehduksiin, haavoihin. Palovammoihin ja röntgensäteilyn aiheuttamiin palohaavoihin.

Annostelu ohjeet ovat yleensä sekä sisäiseen, että ulkoiseen käytettyjen tuotteiden ohessa, olipa tuote voide, rasva tai juoma.

ALSIKE APILA: (Trifolium hybridum)

ANIS: (Pimpinella anisum)

Anisruoho on vanhimpia tunnettuja kasvikunnan rohtoja. Rohdoksi käytetään kuivatuista lohkohedelmistä haudutettua teetä tai niistä tehtyä jauhetta sekä myös hedelmien sisältämää haihtuvaa öljyä, jota niissä on 2 - 3 %. Aniksella on ruuansulatusta edistävä, kouristuksia laukaiseva, suolistobakteereita tuhoava ja kaasunmuodostusta ehkäisevä vaikutus, joka perustuu lähinnä haihtuvan öljyn sisältämään anetoliin ja sen johdannaisiin. Etenkin rohdos vaikuttaa hermostoperäisiin suoliston ja hengityselinten kouristuksiin. Sen lisäksi, että anis irrottaa limaa ja hillitsee yskää, se on myös hyvän makuista, mistä syystä yskänlääkkeisiin lisätään usein anisöljyä maun parantamiseksi. Anis kohottaa estrogeenien tuotantoa ja lisää imettävien maidoneritystä.

Varoitukset

Aniksen eteerinen öljy on myrkyllistä suurempina annoksina ja varsinkin silloin, kun se on ollut tekemisissä ilman kanssa. Myrkyllisyys johtuu anetoli-yhdisteestä.

Annostus 5-10g/ vrk

ARNIKKI:  (Arnica montana)

Rohdoksena käytetään arnikin kukkamykeröitä.

Arnikki on suhteellisen nuori rohtokasvi verrattuna moniin jo antiikin ajoilta tunnettuihin yrtteihin. Sitä alettiin vasta 1500-luvulla käyttää rohtotarkoituksiin. Sisäisesti käytettynä arnikki voi aiheuttaa sivuvaikutuksia. Se laajentaa verisuonia tavalla, joka saattaa vaarallisesti alentaa verenpainetta. Väärä annostus aiheuttaa huimausta, sydämen rytmihäiriöitä ja jopa laamaantumista. Nykyään arnikkiteen tai -tippojen valmistuksesta ja omin päin nauttimisesta varoitetaan.

Ulkoisesti käytettynä arnikilla on monipuolisia tulehdusta hillitseviä ominaisuuksia. Esimerkiksi Sveitsissä A. Vogelin Atrogel-arnikkigeeliä myydään ennen muuta reumageelinä, mutta se soveltuu muunkinlaisten lihas- ja nivelvaivojen hoitoon.
Arnikkia on perinteisesti käytetty mm. mustelmiin sekä ruhjeisiin. Arnikkigeeliä suositellaan lihaskipuun ja esimerkiksi erilaisiin urheiluvammoihin kuten venähdyksiin, nyrjähdyksiin ja rasituksen kipeyttämiin lihaksiin. Sitä kannattaa sivellä heti loukkaantumisen jälkeen iholle,  ei kuitenkaan rikkoutuneille alueille. Arnikki nopeuttaa ihonalaisten verenpurkaumien hajoamista ja kudoksen tervehtymistä.

Arnikin sisältämät aktiiviset ainesosat, seskviterpeenilaktonit, kykenevät estämään erästä keskeistä tulehdustekijää (NFκB). Se vaikuttaa myös positiivisesti interleukiineihin ja TNF-alfaan, joiden määrä veressä kohoaa tulehduksen aikana. Arnikilla saadaan aikaan samankaltainen, tulehdusta hillitsevä vaikutus kuin kortisonilääkityksellä.  Seskviterpeenilaktoneilla on tulehdusta estävän vaikutuksen lisäksi myös kipua lievittävää ja mikrobien kasvua estävää vaikutusta.
Seskviterpeeneihin kuuluvien helenaliinin ja dihydrohelenaliinin lisäksi arnikissa on muitakin vaikuttavia aineita, joista muutama on osallisena tulehdusta estävässä reaktiossa.

Mukavaksi ja hyväksi havaittu idea on laittaa pesu tai huuhteluveteen arnikki tinktuuraa n. 5 ml sekä pähkinäuutetta 5ml noin 2 litraan vettä. Lenkin jälkeen tällä on mukava huuhtoa hevonen ja hieroa lihakset. Rauhoittaa ja rentouttaa hevosen, sekä palautuminen on helpompaa.

Arnikin ulkoisella käytöllä ei ole todettu sivuvaikutuksia.

AURINGONHATTU: (Echinacea angustifolia, E purpurea)

(Osta: Auringonhattu)

Rohtona käytetään kukintavaiheessa kerättyjä versoja tai sitten juuria, jotka on kerätty aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Kasvi sisältää mm. eteeristä öljyä, fenoleja (esim. juurten ekinakosidi), flavonoideja, kahvihapon johdannaisia, isobutyyliamiineja (mm. ekinasiini) ja polysakkarideja. Kaikkia vaikuttavia aineita ei ole varmuudella voitu osoittaa. Kuitenkin tiedetään, että auringonhatun polysakkarideilla on vastustuskykyä lisäävä adaptogeeninen vaikutus, joka perustuu veren valkosolujen lukumäärän lisääntymiseen sekä jyvässolujen ja pernan toiminnan tehostumiseen. Auringonhattu kohottaa lievästi kehon lämpötilaa ja sillä on tulehduksia ehkäisevä antibakteerinen ja antibioottinen vaikutus. Sitä käytetään vilustumisoireisiin ja ylempien hengitysteiden tulehduksiin sekä virtsateiden tulehduksiin. Ulkoisena käyttökohteena ovat huonosti paranevat haavat, ihottumat, hyönteisten puremat ja palovammat. Ekinasiini ja muut isobutyyliamiinit tuhoavat hyönteisiä. Käytetään myös hiivasienen hoitoon.

Auringonhatut kuuluvat nykyisin lääkeluettelon kasveihin.

Annostus n. 10-20g juurineen vrk

Basilika edistää ruuansulatusta, lisää ruokahalua, vahvistaa vatsaa, laukaisee lihaskouristuksia, poistaa ilmavaivoja ja rauhoittaa. Myös ummetukseen voidaan käyttää.

Basilikan sisältämä eteerinen öljy on antiseptista ja siksi mm sitä voidaan käyttää myös ulkoisesti esim. haavojen hoitoon. Toimii ihanteellisesti myös ötököiden pistoihin, myös torjuu hyönteisiä.

Vaikuttavina aineina ovat mm: linaloli, estragolia, basilikakamferi, euganoli, sineoli, tymoli, parkkiaineet ja flavonoidit.

 Vaikka belladonnan kerrotaan olevan osittain myös myrkyllinen,se on kuitenkin oikein käytettynä erittäin lääkitsevä kasvi.belladonnaa käytetään mm silmä-ja näköhäiriöihin.Mutta myös toimiva kasvi suolisto ja vatsavaivoissa.(kuten koliikki)

Sisältää flavonoideja,kumariineja,alkaloideja(Tropan).

On hieman narkoottinen kasvi,poistaa nestettä,laukaisee erilaisia kramppeja.

Kasvia on käytetty mm Parkinsontaudin hoidossa.

Lehdet ja juuret ovat relaksoivia.

Boswellia serrata (intialainen frankinsenssi)

(Osta: Boswellia Serrata)

on pienikokoinen puu, joka kasvaa sekä Aasiassa että Afrikassa. Puu tuottaa vahvasti tuoksuvaa mahlamaista nestettä, jota on käytetty tuhansia vuosia nivelten hyvinvointiin. Puusta saatava neste otetaan varovasti talteen vahingoittamatta puun kasvua. Se kuivataan kumimaiseksi pihkaksi

Boswellia serrata on yrttikasvi, jota on käytetty jo tuhansia vuosia ylläpitämään nivelten toimivuutta. Boswellia serratasta saatavaa nestettä käytetään Intiassa yleisesti, ja siitä löytyy mainintoja jo muinaisissa intialaisen Ayurveda-lääketieteen teksteissä. Boswellia serratan vaikutusmekanismia ei ole vielä täysin saatu selville. 

Boswellia serratan neste sisältää useita aktiivisia aineita, joilla on tutkimusten mukaan positiivisia vaikutuksia niveliin. Näitä aineita kutsutaan boswelliinihapoiksi (BA). Boswellia serrata -uutteita on rikastettu tietyillä valituilla BA-yhdisteillä, joita ovat mm. 11-keto-BA, β-BA, 3-O asetyyli-11-keto-β BA, 3-O asetyyli -β-BA, α-BA ja 3-O- asetyyli-α-BA. Keskustelua käydään siitä, mikä BA-yhdiste on kaikista tehokkain, mutta mitä ilmeisemmin AKBA on tärkeä.

Cochrane-katsaus 2014 osoitti Boswellia serratan olevan ainoa yrttikasvi tutkituista 33 kasveista, jolla on positiivinen vaikutus niveliin. Cochrane-katsauksen loppuyhteenvedossa todettiin korkealaatuisen tutkimusaineiston osoittaneen, että Boswellia serrata voi ylläpitää nivelten toimivuutta. Cochrane-katsaukset ovat systemaattisia terveysalan tutkimustiivistelmiä. Ne ovat kansainvälisesti arvostettuja, luotettavaan näyttöön perustuvia katsauksia terveydenhuollon menetelmien vaikuttavuudesta.

Ihmisille tehdyt biokemialliset mittaukset Boswellia serrata -tutkimuksissa ovat osoittaneet, ettei kasviuutteen käyttö aiheutunut dokumentoituja negatiivisia vaikutuksia. Lisäksi kasviuutteen turvallisuutta arvioiva erillinen tutkimus osoitti Boswellia serratan olevan täysin turvallinen. Tutkimuksen mukaan Boswellia serrataa voi turvallisesti käyttää päivittäin jopa 2500 mg/painokiloa kohti. Hevosille suoritettuja laajamittaisempia tutkimuksia on sangen vähän ja osittain tutkimukset kesken tai niitä on tehty lähinnä fytoterapeuttien avulla, horse herbalistien ammattitaidon avulla.

Boswellian pihka sisältää erilaisia öljyjä ja terpenoideja. Terpenoidifraktiossa on erityisen paljon boswelliahappoja, noin 37 - 65 %. Tutkimusten mukaan juuri boswelliahapolla on tulehduksia hillitsevä vaikutus, jonka teho on verrattavissa tulehduskipulääkkeiden (ei-steroidiset tulehduslääkkkeet) vaikutukseen. Boswellia estää liiallista pro-inflammatoristen välittäjäaineiden toimintaa tulehduspaikoissa. Toisin kuin tavalliset tulehduskipulääkkeet, boswellian ei ole todettu aiheuttavan suoliston ärsytystä tai haavaumia mahasuolikanavassa. Tutkimuksissa on selkeää näyttöä sen tehosta muun muassa nivelrikossa, haavaisen paksunsuolen tulehduksessa ja astmassa. Sen tehoa muun muassa seuraaviin vaivoihin tutkitaan parhaillaan: verenkierto-ongelmat, eturauhastulehdus, reuma ja erilaiset päänsäryt. Boswellialla näyttäisi olevan edullinen vaikutus myös ihon terveyteen ja ryppyjen muodostumista hillitsevä vaikutus.

Annostus poneille 5-10 grammaa/vrk

hevoset 10-25g/ vrk

Ei dopingvaroaikoja

 Ei suositella tiineyden & imetyksen aikana, eikä lääkekuurien aikana

Tutkimusviitteet:

1. Umar S, Umar K, Sarwar AH, et al. Boswellia serrata extract attenuates inflammatory mediators and oxidative stress in collagen induced arthritis.. Phytomedicine 2014; 6:847-856.

2. Safayhi H, Mack T, Saieraj J, et al. Boswellic acids: Novel, specific, nonredox inhibitors of 5-lipoxygenase. J Pharmacol Exp Ther 1992;261:1143-6.

3. Kimmatkar N, Thawani V, Hingorani L, Khiyani R. Efficacy and tolerability of Boswellia serrata extract in treatment of osteoarthritis of knee - a randomized double blind placebo controlled trial. Phytomedicine 2003;10:3-7.

4. Sontakke S, Thawani V, Pimpalkhute S, et al. Open, randomized, controlled clinical trial of Boswellia serrata extract as compared to valdecoxib in osteoarthritis of knee. Indian J Pharmacol 2007;39:27-9.

5. Kulkarni RR, Patki PS, Jog VP, et al. Treatment of osteoarthritis with a herbomineral formulation: A double-blind, placebo-controlled, cross-over study. J Ethnopharmacol 1991;33:91-5.

6. Gupta I, Gupta V, Parihar A, et al. Effects of Boswellia serrata gum resin in patients with bronchial asthma: results of a double-blind, placebo-controlled, 6-week clinical study. Eur J Med Res 1998;3:511-4.

7. Etzel R. Special extract of Boswellia serrata (H15) in the treatment of rheumatoid arthritis. Phytomed 1996;3:91-4.

8. Singh GB, Singh S, Bani S. New phytotherapeutic agent for the treatment of arthritis and allied disorders with novel mode of action. 4th International Congress on Phytotherapy, Munich, Germany, Sep 10-3, 1992.

9. Chopra A, Lavin P, Patwardhan B, Chitre D. Randomized double blind trial of an Ayurvedic plant derived formulation for treatment of rheumatoid arthritis. J Rheumatol 2000;27:1365-72.

10. Sander O, Herborn G, Rau R. Is H15 (resin extract of Boswellia serrata, "incense") a useful supplement to established drug therapy of chronic polyarthritis? Results of a double-blind pilot study. Z Rheumatol 1998 ;57:11-6 [in German].

11. Srivastava KC, Mustafa T. Ginger (Zingiber officinale) in rheumatism and musculoskeletal disorders. Med Hypoth 1992;39:342-8.

12. Chopra A, Lavin P, Patwardhan B, Chitre D. Randomized double blind trial of an Ayurvedic plant derived formulation for treatment of rheumatoid arthritis. J Rheumatol 2000;27:1365-72.

13. Gupta I, Parihar A, Malhotra P, et al. Effects of Boswellia serrata gum resin in patients with ulcerative colitis. Eur J Med Res 1997;2:37-43.

14. Murray MT. The Healing Power of Herbs. Rocklin, CA: Prima Publishing, 1995.

15. Bradley PR, ed. British Herbal Compendium, Vol. 1. Bournemouth, Dorset, UK: British Herbal Medicine Association, 1992.

16. Lampl C, Haider B, Schweiger C. Long-term efficacy of Boswellia serrata in four patients with chronic cluster headache. Cephalalgia 2012;32:719-22.

17. Safayhi H, Sailer ER, Amnon HPT. 5-lipoxygenase inhibition by acetyl-11-keto-b-boswellic acid. Phytomed 1996;3:71-2.

18. Safayhi H, Mack T, Saieraj J, et al. Boswellic acids: Novel, specific, nonredox inhibitors of 5-lipoxygenase. J Pharmacol Exp Ther 1992;261:1143-6.

19. Singh GB, Atal CK. Pharmacology of an extract of salai guggal ex-Boswellia serrata, a new non-steroidal anti-inflammatory agent. Agents Actions 1986;18:407-12.

20. Gupta I, Parihar A, Malhotra P, et al. Effects of Boswellia serrata gum resin in patients with ulcerative colitis. Eur J Med Res 1997;2:37-43.

21.  Etzel R. Special extract of Boswellia serrata (H15) in the treatment of rheumatoid arthritis. Phytomed 1996;3:91-4.

                                                                       COPYRIGHT©Luontoäidin hevoset tallitukku.fi

Maahantuonti-Tukkumyynti: tallitukku.fi

Alkuperämaa: Intia

Boswelliasta pioneeri tutkimus Suomessa hevosien käytössä 2016. Tutkimustulokset valmistuu vuoden 2016 aikana(Luontoäidin hevoset & Chia de Gracia)

Eukalyptus (lat.Eucalyptus) eli ns KUUMEPUU                             

 (Osta: Eukalyptus)

 Antiseptinen ja myös rentouttava kasvi.Kasvu maa alkuperäisesti /levinneisyys Australia.

Avaa ja lievittää hengitysteitä, omaa lievän kanfeerimaisen tuoksun/eteerisyyden. Australiasta lähtöisin oleva kasvi on perinteinen lääkintäkasvi.Sitä on käytetty vuosisatojen ajan terveyden edistämiseen, suolisto-, hengisteiden- sekä mielialan hoitoon. Kivunhoitoon, limanirroittamiseen,mutta myös kuivan yskän hillitsemiseen.Laukaisee myös vatsan ja suoliston kouristeluja,soveltuu ihanteellisesti myös puhkurihevosille sekä ähkyherkille.

Tiesitkö, että erään legendan mukaan aboriginaalit kerätessään eucalyptuspuita tulentekoon, kuulivat outoa ääntä, säikähtivät sitä ja luulivat pahaksi hengeksi,mutta huomasivat pian, että se oli tuuli, joka puhalsi ontoissa eucalyptuspuissa.Siitä alkoi perinnetiedon mukaan Australialaisen puhallinsoittimen DINGERIDOON tarina.

Eucalyptuksen vaikutus tehostuu haudutettaessa kasvinlehtiä lämpimässä vedessä hetki ennen antoa, jolloin eteerisyys kulkeutuu hengitettynä hengitysteihin ja toimii parhaalla mahdollisella tavalla.Toimii ulkoisesti näin myös käytettynä itikkahäätöön ja kutisevan ihon rauhoittamisessa.

                                   Copyright©Luontoäidin hevoset tallitukku.fi

FENKOLI: (Foeniculum vulgare)

(Osta:Fenkoli)

Muita nimityksiä: Saksankumina, Venkoli. 

Poistaa ilmaa suolistosta, laukaisee lihasjännitystä, poistaa yskää. Puhdas eteerinen öljy parantaa tulehduksia ja kiihottaa suoliston lihaksistoa sekä puhdistaa ja vahvistaa ihoa. Piristävä. Käytetään ähky ja puhku tiloissa. Stimuloi maidon eritystä, joten sopii imettävälle tammalle. Rohtoaineet siirtyvät osittain myös varsalle maidon kautta, joten mm vatsavaivoihin myös varsalle oiva lisä. Voidaan käyttää myös silmävesien tekoon antiseptisyytensä vuoksi. Rohtona käytetään siemeniä, lehtiä ja varren paksunnosta.

Vaikuttavat aineet mm: antenoli, fenkoni, pineeni, limoneeni, anishappo, öljy, valkuaisaineet, orgaaniset hapot ja flavonoidit. 

Annostus: Siemeniä 5-15 g/vrk

GINSENG: (Panax ginseng)

Eniten käytetty rohdoskasvi esim. Kiinassa. Se on nykyään harvinaistunut kasvi, johtuen suurentuneesta keräilystä mm kosmetiikka teollisuuden käyttöön. Viljelyä tapahtuu vain Kiinassa ja etelä-Koreassa.

Rohtona käytetään yleisesti vain juurakkoa.

Vaikuttavia aineita ovat mm: saponiinit, panaseeni, ginsenosidi, hormoonit, B1 ja B2 vitamiinit, lima-aineet.

Stimuloi keskushermostoa, alentaa verensokeri pitoisuuksia, supistaa verisuonia. Vahvistaa stressin sietokykyä, hormonaalisissa vaivoissa mm. tiineys, spermanlaatu ynm., lievittää vanhenemiseen liittyviä oireita fyysisessä ja psyykkisessä mielessä.

Ihmisten lääkityksessä ginsegiä on alettu käyttämään mm. dementian ja muissa muistisairauksien hoidossa.

GRANAATTIOMENA

 Kuulutko sinä heihin, jotka käyttävät valmiita tuotteista" DE TOX saamiseen" ja purkkeja ja purnukoita teho kuureihin?

Joulu tulee, mikset hyödyntäisi joulun herkkuja hevosesikin hoitoon.

Hyviä syitä syödä granaattiomenaa - uskomattomat terveysvaikutukset, hevosellesi ja itsellesi.

Granaattiomena on paljon muutakin kuin vain hyvän makuinen hedelmä. Uskoisitko, että sillä on näin paljon terveysvaikutuksia?

Granaattiomena esiintyy useissa maantieteellisissä paikan nimissä. Granadan kaupungit sijaitsevat Espanjassa, Nicaraguassa ja Kolumbiassa. Myös Karibian Merellä sijaitseva Grenadan saarivaltio on saanut nimensä granaattiomenasta. Nicaragua, Kolumbia ja Grenada kuuluvat kaikki espanjalaisten taannoisten valloitusmatkojen kohteisiin.

Grenadiini ei sen sijaan ole pala maantiedettä vaan granaattiomenamehusta valmistettua siirappia. Grenadiini on tärkeä aineosa mm. Tequila Sunrice -nimisessä juomasekoituksessa.

Granaattiomenan tärkeys Iranin historiassa näkyy nykyisen valtion lipussa. Lipussa on kuvattuna granaattiomenan tyylitelty hedelmä.

Granaattiomena on ollut pohjana myös yhdelle vähemmän lempeälle keksinnölle, käsigranaatille. Ajatus on mitä ilmeisimmin lähtenyt rikki heitetystä kypsästä hedelmästä.

Granaattiomenan vahvat terveysvaikutukset

Yhä useammat tieteelliset tutkimukset tukevat vuosisataisia kokemuksia granaattiomenan terveysvaikutuksista. Granaattiomena on jo todettu erinomaiseksi sydän- ja verisuoniterveyden tukijaksi. Silti suurin mielenkiinto kohdistuu tällä hetkellä eturauhasen hyvinvoinnin tukemiseen; erityisesti sen turvaamiseen myös vanhemmalla iällä.

Vuosien karttuessa elimistömme paras taistelukyky vapaita radikaaleja vastaan heikkenee. Muutos on yhtä luonnollinen kuin kiihkeä halumme taistella sitä vastaan. Nerokkaimmat apukeinot löytyvät nekin luonnosta. Granaattiomenan runsaat antioksidantit tarjoavat avun hidastamaan useita kehomme ikääntymisestä johtuvia muutoksia. Iän luomat juonteet kasvoillamme ovat omalla tavallaan hyvin sympaattisia. Iän myötä yleistyviä kansantauteja emme silti haluaisi hyväksyä.

Graniittiomenan ruskeanpunainen, nahkamainen kuori on syötäväksi kelpaamatonta sellaisenaan, mutta sisus on kunnon superfoodia.

Granaattiomena on ikivanha viljelykasvi, jota jo muinaiset egyptiläiset pitivät pyhänä kasvina. Granaattiomena on omenan kokoinen, paksukuorinen hedelmä, jonka sisällä on herkullisia, hieman marjamaisia siemeniä.

Jos et vielä syö/syötä granaattiomenaa tai juo sen mehua säännöllisesti, tässä on monta hyvää syytä aloittaa.

1. Vaikuttaa ikääntymisen merkkeihin

Granaattiomena sisältää valtavan määrän terveellisiä antioksidantteja, joilla on tunnetusti vaikutusta ikääntymiseen liittyviin muutoksiin kehossa(Cushing hevosilla). Antioksidanttien nauttiminen hidastaa esimerkiksi ihon kimmoisuuden vähenemistä ja siten ryppyjen syntymistä ihmisillä.

2. Ehkäisee munuaisvaurioita

Tuoreen tutkimuksen mukaan granaattiomena ehkäisee munuaisvaurioita ja suojaa munuaisia haitallisilta myrkyiltä.

3. Suojaa maksaa

Tämän ihmehedelmän mehu ei ainoastaan suojaa maksaa, vaan auttaa myös korjaamaan jo vaurioitunutta maksaa.

4. Parantaa vastustuskykyä

Granaattiomenan mehu on täynnä vastustuskykyä lisäävää C-vitamiinia, jonka saanti etenkin talvella voi monella jäädä liian vähäiseksi. Granaattiomenan nauttimisen on myös todettu heikentävän useiden eri bakteerien ja virusten kasvua elimistössä, joka lisää kehon hapettumista, vapaiden radikaalien syntymekanismia.->johon mm De TOX tuotteet ovat tällähetkellä IN!

5. Ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja

Tutkimusten mukaan granaattiomena alentaa esimerkiksi veren LDL-kolesterolipitoisuuksia ja hillitsee sen hapettumista, vähentää verisuonten seinämiin muodostunutta plakkia ja tukee typpioksidin vaikutuksia verenkierrossa.Ehkäisee siis myös metaboliaa,kaviokuumeriskiä jne

6. Normalisoi verenpainetta

Granaattiomena ehkäisee tutkimusten mukaan myös verenpaineen kohoamista rasvaisen aterian yhteydessä. Ylläpitää siis terveempää aineenvaihduntaa.

7. Ehkäisee syöpää

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että granaattiomena ja sen mehu ehkäisevät syövän etenemistä. Sillä on todettu olevan myönteinen vaikutus etenkin eturauhas-, rinta- ja ihosyöpien hoidossa. Granaattiomenamehua nauttimalla voidaan esimerkiksi alentaa veren PSA-arvoja ja hidastaa siten eturauhassyöpäsolujen kasvua.Maittava apu myös kimosyöpiin sekä erilaisiin malanoomiin ja jopa sarkoidiin.

8. Ehkäisee metabolista oireyhtymää

Granaattiomena auttaa tutkitusti säätelemään verensokeria, parantamaan insuliiniherkkyyttä ja lukuisia muita tekijöitä, joilla on vaikutusta metaboliseen oireyhtymään. Kyseinen oireyhtymä ennakoi usein myös kakkostyypin diabeteksen puhkeamista.

9. Ehkäisee Alzheimerin tautia

Granaattiomenalla voi tutkimusten mukaan estää tai hidastaa Alzheimerin taudin etenemistä. Eräässä tutkimuksessa asiaa testattiin hiirillä. Kävi ilmi, että granaattiomenalla ruokituille hiirille kehittyi huomattavasti vähemmän amyloidiplakkia, jolla on epäilty olevan yhteys Alzheimerin taudin puhkeamiseen. Nämä hiiret pärjäsivät myös muita paremmin mielenterveystesteissä.

10.  Suojaa nivelrikolta sillä se sisältää terveellistä ellagiinihappoa sekä polyfenoleja.

11.  Toimii suolistohygienian hoitajana, loishäätöön.Granaattiomenapuun kukista ja hedelmän kuoresta valmistetaan väriaineita ja "hyönteismyrkkyä."

12.  Kreikkalaisessa mytologiassa granaattiomena oli pyhitetty Afroditelle, joka istutti sen ensimmäisenä Kyproksen saarelle. Se symbolisoi naisen hedelmällisyyttä.

Demeterille kirjoitetussa teoksessa kerrotaan, miten Haades, Manalan hallitsija, olisi huijannut Persefonea ja saanut tämän syömään granaattiomenan siemeniä. Tämän johdosta Persefone oli pakotettu viettämään aina osan vuodesta Haadeksen kanssa Manalassa. Tämä oli myös saanut aikaan Persefonen steriiliyden.

Mihin granaattiomenan (Punica granatum) todetut vaikutukset  sitten oikein perustuvat?

Vastaus tähän kysymykseen olisi varmasti vähintään kullan arvoinen. Valitettavasti kukaan ei ole vielä tätä kultaa itselleen ansainnut. Tutkimuksia granaattiomenan vaikutuksista on tehty hyvin aktiivisesti 2000-luvun alusta lähtien. Todetut terveysvaikutukset eivät perustukaan vain vuosisataisiin uskomuksiin, vaan myös tieteellisiin tutkimuksiin.

 Tarkempien vaikutusmekanismien ja niiden täsmällisten tekijöiden selvittäminen on silti edelleen houkutteleva haaste tiedemaailmalle.

Pääosa nykyisistä tutkimuksista on tehty erilaisilla granaattiomenamehuilla. Mehun käyttöä tutkimuksissa on perusteltu sillä, että täysmehu sisältää koko hedelmän polyfenolisten yhdisteiden ja muiden bioaktiivisten aineosien kirjon. Tästä valtavasta joukosta on toki tunnistettu monia yhdisteryhmiä ja yksittäisiä komponentteja. Useimmissa tutkimuksissa kokonaista mehua ei ole kuitenkaan haluttu rikastaa. Tämä siksi, että yksittäisten aineosien rikastaminen tarkoittaa samalla lukuisten muiden osien poistamista. Kokonaisuus muuttuu.

Laboratoriokokeissa eräillä granaattiomenan aineosilla, kuten ellagihapolla, on todettu huomattavan voimakas antioksidanttinen vaikutus. Joidenkin toisten yhdisteiden on puolestaan todettu hillitsevän tehokkaasti bakteerien kasvua. Puhtaalla eristetyllä ellagihapolla yksinään ei ole kuitenkaan havaittu olevan merkittävää vaikutusta verenpaineeseen tai eturauhasen hyvinvointiin. Laajempien terveysvaikutusten tekijöitä ei olekaan vielä pystytty yksilöimään.

Granaattiomena sisältää poikkeuksellisen runsaslukuisesti erilaisia polyfenolisia yhdisteitä. Nykytietämyksen valossa onkin perusteltua olettaa, että granaattiomenan laaja-alainen teho perustuu juuri näiden lukuisten aineosien yhteisvaikutukseen. Tutkimus jatkuu vilkkaana, ja ehkäpä hyvinkin pian nämä vuosituhantiset arvoitukset saavat tieteellisesti perustellut vastaukset. Siihen asti on perusteltua nauttia siitä monipuolisesta kokonaisuudesta, jonka luonto on luonut.

 Hevoselle voidaan antaa 1-2 granaattiomenaa(siemenet) pr pv 3-5vrk kuureina esim loishäätöön ja muuhun hoitoon.Erittäin mukava tarjoilla esim maustamattoman jugurtin tai piimän kanssa rehun joukkoon sekoitettuna.

                                             ©Luontoäidin hevoset

Tutkimusviitteet:

1. Esmaillzadeh A, et al. J. Med. Food. 2004; 7(3): 305-308

2. Aviram M. et al. Clin. Nutr. 2004; 23(3): 423-433

3. Aviram M. et al. Drugs. Exp. Clin. Res. 2002; 28(2-3): 49-62

4. Aviram M., Dornfeld L. Atherosclerosis 2001; 158(1): 195-198

5. Azadzoi KM. et al. J. Urol. 2005; 174(1): 386-393

6. Ignarro L.J. et al. Nitric Oxide 2006; 15: 93-102

7. Malik A. et al. Proc. Natl. Acad Sci. USA 2005; 102 (41):14813-8

8. Malik A. et al. J. Med. Food. 2004; 7(3): 274-283

9. Pantuck A.J. et al. Clin. Cancer Res. 2006; 12(13):4018-4026

10. Braga L.C. et al. J. Ethnopharmacol. 2005; 96: 335-339

GREEN TEA:

(Osta: Vihreä tee)

GREIPPI:(Citrus paradisi)

 Hapan hedelmä,jota löytyy eri lajikkeita.Se on syntynyt luonnollisesti risteytyneestä pomelosta (Citrus grandis) ja makeasta appelsiinista (Citrus sinensis). Geneettisesti se on kuitenkin paljon lähempänä pomeloa kuin appelsiinia.Sisältää paljon c-vitamiinia ja erilaisia flavonoideja,foolihappoa.Greipin käyttöä tulee välttää mm antibioottien aikana.Se saattaa heikentää niiden tehoa.Tämä sama vaikutus on muutamalla muullakin kasvilla,joilla voimakas kyky tappaa sieni-,virus-ja bakteerikantoja.(esim.valkosipuli,puolukka..)

100 grammaa greipin hedelmälihaa sisältää:

• laskennallista energiaa 136 kj, josta

  81 % hiilihydraateista , 8 % rasvasta , 8 % proteiineista , 3 % orgaanisista hapoista

• imeytyviä hiilihydraatteja: 6,5 g, joista 2,6 g fruktoosia 2,2 g glukoosia,1,7g sakkaroosia,rasvaa 0,3g ja proteiineja 0,6g.

Kumariineja,jotka herkistävät ihon auringonvalolle.(Sitrushedelmillä voi vaalentaa vaaleaa karvaa auringonvalossa).

Greipistä saatava greippiöljy on antiseptista ja lievittää pöhöttynyttä ja rasvaista ihoa.Edistää jouhien ja karvan kasvua.Sen tuoksu rentouttaa ja rauhoittaa(vrt.sitruunamelissa).Hapokkuus edistää ruokahalua,hoitaa virtsatievaivoissa,poistaa hiivakasvua suolistosta,lisää syljen eritystä.

Käytetään hedelmälihaa hevosten hoitoon.Kuoressa on pektiiniä,joka mm hoitaisi mahahaava hevosta,mutta koska hedelmät ovat tuontitavaraa,on niissä aina säilöntäaineita.

HAAPA: (populus tremula)

Pajukasvien hoimoon kuuluva puu, joka kasvaa pieninä metsikköinä tai yksittäisenä puuna metsässä. ROHTONA käytetään kuorta, lehtiä ja silmuja.

vaikuttavia aineita ovat mm: salisiini, populiini, tremuloidiini, salireposidi ja parkkiaineet. Silmuissa on kortisiinia. Antiseptinen rohtokasvi. Estää tulehduksia ja alentaa kuumetta. Reumaattisiin vaivoihin. Käytetään myös rakko-ja eturauhasvaivoihin.

Haittavaikutuksia ei tunneta.

Kasvupaikka: Tuntureiden lumenviipymäpaikat, tunturiniityt ja puronvarret.
Hapron suku käsittää vain kaksi lajia. Toinen laji (O. elatior) kasvaa Himalajan vuoristossa. Hapron siitepölyä on löytynyt Norjan rannikolla jopa 12 600 vuotta vanhoista maakerrostumista. Tämän johdosta sen on täytynyt olla ensimmäisiä kasveja Kölillä seuraten jäätikön vetäytymistä. Toisen tulkinnan mukaan kasvi on säilynyt viimeisen jääkauden yli jäästä paljailla olleilla pienillä alueilla. 
Hapro on monivuotinen, keskipaljakalla viihtyvä ja ravinnoksi kelpaava kasvi. Kasvin lehdet ovat happaman makuisia ja C-vitamiinipitoisia. Ne ovatkin lappalaisten ja eskimoiden keskuudessa suosittuja vihanneksia. Hapro on runsain typekkäällä maalla, koska se kykenee hyödyntämään esim. lintujen lannassa olevia nitraatteja omien valkuaisaineiden valmistukseen.

HIERAKKA: (Rumex spp; Polygonaceae)

Hevonhierakka ja poimuhierakka ovat Suomessa kasvavia luonnonvaraisia monivuotisia isoja ruohoja. Rohtona käytetään juurta ja lehtiä.

Vaikuttavat aineet mm: parkkiaineet, antrakinoniglykosidit, kversetiini, lapodiini, kalsiumoksalaatti ja rauta.

Supistaa limakalvoja, ripulin hoitoon, laukaisee vatsakouristuksia, parantaa ruokahalua, anemian ja keripukin hoitoon. Puhdistaa elimiä (on ns verta puhdistava kasvi), kasvainten hoidossa myös käytetään. Lisää sapen eritystä ja vaikuttaa erilaisiin ihosairauksiin.

Juuret ovat voimakkaita maultaan.

HUMALA: (Humulus lupulus)    

(Osta: Humala)

Sisältää mm. pelargonihappoa, flavonoideja, hartsia, eteerisiäöljyjä, parkkiaineita. Kuivatut kukat ovat hyviä rauhoittavia aineita, mutta niitä on käytettävä varoen. Hormonaaliset ominaisuudet ovat melko voimakkaita, soveltuukin siis hyvin kuumille hevosille rauhoitteena. Hapan, hyvä virkiste myös hevoselle joka laihtuu ja on huonokuntoinen.Erilaisiin kouristustiloihin,parantaa ruokahalua ja ulostuttaa.

Ei tiineille,mutta soveltuu esim vaikeasti käsiteltäville uroksille,tammojen kiima tai käytös ongelmissa,vasta kastroidun ruunan hoitoon.Stressi hevoselle,esimkilpailu tai kuljetus tms tilanteissa aletaan humalaa antamaan muutamaa päivää ennen.

Turvallinen annos on n. kahvikupillinen kokonaisia norkoja, jolloin esim kuuri ei saisi kestää kahta viikkoa pidempään.

HEVOSEN VOINTIA SEURATTAVA! Kasvin vaikutus on hyvin yksilöllistä ja riippuu hevosen yleiskunnosta ja aineenvaihdunnasta miten kasvi tehoaa kuhunkin yksilöön. Käyttö lopetettava välittömästi jos esim. uneliaisuutta, uupumusta liiaksi todetaan.

HUOPAOHDAKE:  (Cirsium helenioides)

Juuret kerätään myöhään ensimmäisen vuoden syksyllä tai aikaisin toisen vuoden keväällä. Nuoret versot ja lehdet kerätään hansikoiduin käsin ennen kukintaa. Versot kuoritaan ja piikit poistetaan lehdista saksilla. Ne käytetään keitettyinä. Ohdakkeiden hyvä maku johtuu niiden sisältämästä tärkkelyksestä, joka on inuliinia. Kukkapohjukset kerätään ennen kukinnan loppumista kukinnan aikana. Ne käytetään keittämällä tai hauduttamalla artisokanpohjien tapaan. Hyvänmakuinen kasvi. Hyvä vanhalle hevoselle sekä vatsavaivaiselle.

HURTANMINTTU: (Marrubium vulgare) 

Kasvi joka kasvaa luonnonvaraisena Etelä-ja Keski Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa. Kasvi on nykyään levinnyt myös Suomeen. Sitä tavataan Etelä Suomessa satunnaiskasvina satama kaupungeissa ja ratapihoilla. Talvehtii huonosti.

Hurtanminttu sai nimensä jo 1500 luvulla, jolloinsitä kenkiin laitettaessa uskottiin karkoittaneen koirien puremat (koirat kulkivat tuolloin villeinä ja vapaina kansalaisten kesuudessa ja levittivät tauteja). Myös Hippokrates tunsi kasvin jo antiikin ajoilla. Silloiset papit kutsuivat sitä Horuksen siemeneksi.

Rohtona käytetään lehtiä tai kukkivaa kasvia.

Vaikuttavia aineita ovat mm: eteerinen öljy, marrubiini, kahvihappo, lima-aineet, hartsi, c-vitamiini, kalium suolot.

Irroittaa limaa, helpottaa hengitystievaivoissa, lisää vastustuskykyä, edistää ruuansulatusnesteiden eritystä. Tasapainottaa hermostunutta hevosta.

Ulkoisesti ihon hoitoon (haavat ym. vaivat)

IISOPPI: (Hyssopus officinalis)

Melko voimakas rohdoskasvi, jonka annostelussa oltava "hieno varainen". Kasvi ei sovi tiineelle.

Lisää ruokahalua, poistaa nestettä, ulostuttaa ja desinfioi. Stimuloi erityselinten toimintaa(maksa,munuainen). Voidaan käyttää lihäätöön ja suolisto katarrin hoitoon. Vähentää ilman muodostumista vatsaan, soveltuu ähkyn hoitoon. Yskän ja ylähengitystie infektioissa kasvi helpottaa oloa, sillä se mm. irroittaa limaa.Vaikuttavia aineita mm:eteeri

nen öljy,karvasaineita,hartsia,tanniinia,kumia ja sokeria.

Iisopin maku on erittäin karvas ja voimakas. Usein onkin hyvä tarjota sitä mm. melassin tai hunajan kera. Iisoppi juomaa voidaan hevosille antaa n. 1 litra vrk:ssa. Varsoille puolet.

IMIKKÄ: (Pulmonaria obscura)

INKIVÄÄRI: (Zingiber officinale) 

(Osta: Inkivääri)

Rohtona käytetään juurakkoa. Vilustumis sairauksien hoitoon, hengitysoireisiin, vatsalääkkeenä, edistää ruuansulatusnesteiden eritystä, laskee kuumetta, lievittää kipuja. Hoitaa niveliä reuma tyyppisissä kipu tiloissa.

Vahva kasvi sisäisessä käytössä, saattaa jopa polttaa limakalvoja. Toimii

ihanteellisesti ulkoisessa käytössä. 

Vaikuttavat aineet mm: eteerinen öljy, kamferi, karvasaineet, gigeroli, shogaoli.

ISLANNINJÄKÄLÄ eli Isohirvenjäkälä: (Cetraria islandica) 

kts. Jäkälä

(Osta: Islanninjäkälä)

ISOHIRVENJUURI:(inula helenium)

Käytetään juuret. Sisältää mm: eteerisiä öljyjä, inuliinia ja erilaisia alkaloidiyhdistelmiä, E-vitamiinia, foolihappoja, piitä ja allantoiinia. Parantaa keuhojen toimintaa, hyvä puhkurin tukihoidossa. Irroittaa limaa ja vahvistaa keuhkojen kudoksia. Suolitulehdusten hoitoon.

Entisaikaan juurakoilla torjuttiin myös sisäloisia mm suolinkaisia.

Voidaan käyttää myös ulkoisesti, jolloin tehokkuus tunnetaan parhainpana mm kutiavien ihottumien hoidossa. Ulkoisessa hoidossa erilaiset uutteet ja jauheet seoitettuna esim oliiviöljyyn, ovat hyviä.

JUOLAVEHNÄ: (Elymus repens)

Laajalle maapallon pohjoispuolella levinnyt heinäkasvi. Viljelijät kokevat sen haittakasvina pelloillaan. John Gerard totesi 1500 luvulla: "Vaikka juolavehnä ei olekaan toivottu vieras pelloilla,sen terveellisyys korvaa sen haitat".

Rohtona käytetään juurakoita.

Vaikuttavia aineita ovat mm: polysakkaridi, lima-aineet, A-ja B-vitamiinit, öljyt, pii, rauta, mannitoli, eteeriset öljyt, vanilliini, saponiini.

Juolavehnä lisää munuaisvaltimoissa kiertävän veren määrää ja siten myös lisää virtsan eritystä. Oiva kasvi munuaiskivien hoidossa ja yleisesti virtsateiden sairauksien hoidossa. Alentaa verenpainetta, rauhoittaa hermostunutta hevosta. Vähe

ntää yskän ärsytystä, Voidaan käyttää diabeteksen hoitoon, metaboliaan tms. aineenvaihdunnallisiin sairauksiin. Antibioottinen kasvi ketoni aineensa vuoksi.

JÄKÄLÄ: (Islanninjäkälä eli isohirvenjäkälä - Cetraria islandica)

(Osta: Islanninjäkälä)

Sisältää mm. polysakkarideja, eteerisiä öljyjä, a-ja b-vitamiineja, selluloosaa ja happoja, antibioottisia aineita, parkkiaineta, pektiiniä, sokereita, mineraaleja, vitamiineja, valk.aineita, lima-aineita ja tärkkelystä.

Jäkälää on pidetty vanhastaan jo tunnettuna rehukasvina eläimille sen runsaiden hivenaineiden ja mineraalien johdosta. Sen on tiedetty tekevän hyvää eläinten yleiskuntoon.

Sitä voidaan antaa mm. merilevän sijaan/ tavoin. Koostumus ja vaikutukset ovat samankaltaiset. Se ulostuttaa liika-annoksina, joten toimii myös lakksatiivina esim. ummetusähkytiloissa. Auttaa mahahaavaan, suolistokatarriin.

Munuais-ja rakkovaivoissa, sekä uupumus tiloissa käytetty kasvi. Huonosti paraneviin haavoihin ulkoisesti. Lievittää limakalvojen ärsytystä, yskä vaivoissa, kiihottaa ruuansulatusta, lisää syljen eritystä, hyvä erilaisissa ruuansulatuskanavan tulehdustiloissa.

Huom! Jäkälä kerää itseensä raskasmetalleja merilevän tavoin, ethän kerää teollisuus alueilta etkä teiden lähettyviltä!

Annostelu: Sisäisesti käytettynä sitä voidaan murentaa ruokaan tai antaa sellaisenaan melko vapaasti. Mutta esim jo pari kolme rkl päivän aikana antaa hyvän hivenainelisän.

 Islanninjäkälä keite:

100g tuoretta tai 15g kuivattua jäkälää murskattuna

1 litra vettä

Murskattu jäkälä liotetaan yön yli vedessä, minkä jälkeen se keitetään n. 15 min. Jäähdytettyä keitettä annetaan hevosille todettun vaivaan 100-150g kolmasti päivässä. Varsoille puolet tästä. Imeville varsoille juotos annetaan tuttipullosta.

Erittäin hyvä mm. varsaripulissa!

JÄRVIKAISLA:(Schenoplectus) 

Soveltuu hevosille rehukasviksi rantalaitumille. 

 Kaislojen juurakot ja nuoret versot ovat syötäväksi kelpaavia. juurakot kerätään syksyllä tai aikaisin keväällä, puhdistetaan, kuivataan ja jauhetaan jauhojen jatkeeksi. Kaislojen nuoret, vielä valkoiset versot ja juurisilmät maistuvat pähkinämäisiltä. Hätäravinnoksi ne voidaan syödä heti. Varren valkoinen ydinosa on herkullista raakana, erityisesti korpikaislan.

Soveltuu hevosille hyvin rehukasviksi rantalaitumille. Imettävät tammat hyötyvät Järviruo'osta, sillä se edistää maidon tuotantoa.

 Kasvin nuoret versot aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä ovat syömäkelpoisia. Kuivatut ja jauhetut kevätversot muodostavat makean sokeripitoisen jauhon, jota voi käyttää jauhojen jatkeena. Kasvin varsiin puhkaistuista haavoista lakaa tihkua sokeripitoista mehua, joka hyytyy kumimaiseksi massaksi. Kuivattuna tai paahdettuna ja jauhettuna tämä massa on hyvää sokerin korviketta.
Pienet punaiset siemenet ovat syötäviä. Varsista voidaan soodavedessä keittää paperimassaa.

                                                      JÄRVIRUOKO REHUKASVINA

Järviruoko(Phragmites australis) on ollut aina 1900 luvun puoliväliin asti paljon käytettyrehukasvi karjan ja hevosten käytössä yleisesti koko Suomessa ja myös mm Virossa. Koska karjatilat alkoivat vähentyä ja hevosten määrä tippui sodan jälkeen,on järviruoko unohtunut pikkuhiljaa unholaan.Myös heinän viljely sivuutti ruokokasvin hyväksikäytön. Koskaruokakasvin keruu väheni, onselvää, että se on suora syy siihen,miksi useat järviranta viivat ovatkin rehevöityneet ruokokasveista.

Monella paikalla on kuitenkin nyt alettu huomaamaan, kuinka tärkeää olisi päästä tästä kasvista eroon maisemoinnin vuoksi, mutta myös uudelleen käyttää kasvia rehutuotantoon.

Suomessa maanviljely on tiettävästi alkanut 1300- 1500 eKr jolloin rehukasveina on käytetty järviruokoa,järvikaislaa,järvikortetta ja muita vesikasveja ja ne muodostivat tärkeäan osan rehukasveista aina vuoteen 1950. Rantaviivalta niitettiin ruokoa käsin, viikatteella.Sitä kutsuttiinkin jalkaruo oksi.Syvemmältä vedestä viikatoitua ruokoa kutsuttiin vene ruo oksi.

Onpa tästä kasvista väitöskirjakin laadittu Ruotsalaisen Michael Lundenin toimesta 1795 teos olinimeltään "Om vassen". Lunden kuvaileekin väitöksessään järviruokoa seuraavasti.

"Niin kauan kuin tämä ruohovielä kasvaa ja ennen kuin siemenet alkavat kypsyä, ovat lehdet kuten korretkin pehmeitä,mehukkaita ja kyllin makeita, niin että ne tällaisina parhaimpina karjan rehuista ovat haluttua ruohoa. Sitäpaitsi saamme havaita enimmäkseen, ettäkarja kesällä kiirehtii niin ikään parhaimmilta laitumilta laumoittain rannoille, joista, jos tämä on mahdollista, se menee heti ruovikkoon, syö ruokoa halukkaasti myöhäiseen iltaan,minkä lisäksi lisääntynyt lypsyntuotto on jäävämätön todiste laitumen erinomaisesta hyvyydestä."

Lundenin sanoihin on helppo yhtyä myös tämänpäivän hevosen omistajan. Olen itsekin saanut havaita, laiduntaessani hevosiani perinnemaisemissa useita vuosia, kuinka hevoset söivät ruokoa kesäisin , mutta myös talvisin. Hevoseni elivät likipitäen jokapäivä osan ajastaan aina ruovikoissa.Ja vaikka paarmat jamuut pistiäiset elää kosteikoissa, oli hauska havaita, että hevonen valitsi silti sen kosteikon,herkku apajakseen.Talvella järven jäällä ollessaan hevoset söivät kaiken kuivuneen osan jään pintaa myöden.

Järviruo on merkitys väheni kuitenkin historiassamme koska viljelyheinien katsottiin olevan arvokkaampia rehuinaja ennenkaikkea ajateltiin että heinän teko on helpompaa.Ruo on keruu onkin kovaa työtä kosteikoista.Sen keruutyötä pidettiin jopa likaisena sodan jälkeen. 1940 luvulla kehuttiin ruokoa seuraavasti:"Järviruoko on hyvä apurehu.Valkuaisen määrä, sekä raaka että puhdas on suurempikuin timoteissä.Heinäkuussa kerätty apilaheinän veroista ja vieläpä elokuussakin kerättynähyvän heinän arvoista(Pellervo lehti 3/1942)

Tästä edellisestä voisimme siis päätellä, että esim tiineet ja imettävät hevoset saisivat upean hyödyn järviruo on mukaan ottamisesta ruokintaan.Onhan  tamman elämän kuningatar aikaa kesä, jolloin se kasvattaa pientä varsaansa vahvaksi ja terveeksi.

Järviruokoa on tutkittu eniten järvien rehukasveista.Vuonna 1975 valmistuikin kattava tutkimus vesikasvien rehuarvoista(Heikkilä ). Vesikasvit sitovat erittäin suuria määriä ravinteita.Miten kasvit reagoivat maataloudesta tulleisiin pästöihin ja miten keruu aikaa tulee noudattaa?Näitä mm esitetään heikkilän tutkimuksessa.

On kuitenkin selvää, että tämän vesikasvin ravinnepitoisuudet ovat suoraan yhteydessä maaperän ja veden laadun kanssa.(Harper & Daniel,Seidel 1966,Boyd & Hess 1970)Runsas ravinteisemmissa vesissä kasvien ravinne konsentraatiot pyrkivät olemaan korkeampia kuin vähäravinteisissa, riippuen kuitenkin kasvilajista ja ehkä myös ravinteesta.

Tutkimusten mukaan järviruokoon myös karkein heinäkasvimme. Se sisältää jo kesäkuun lopulla ligniiniä ja selluloosaa saman verran mitä kukkiva timotei, kasvin vanhetessa sitten kuitu- ja ligniini pitoisuus kasvaa edelleen mutta sulavuus huononee (Heikkilä1975)

Olisiko siis tässä hevosille vaihtoehtoinen ravintolähde mm mahahaavan hoitoon?Selluloosahan on hevosten mahahaavan hoitoon erinomainen apu,sitä mm löytyy Islanninjäkälästä, jolla on ollut isoja näyttöjä hevosten mahahaavan positiivisten hoitotulosten saamisessa(Luontoäidin hevoset)

Jos siis skeptikot haluaa kritisoida kasvin rehu arvoja tai muistelee kuulleensa niistä negatiivisia seikkaperäisiä lauseita, on hyvä muistaa puhutaanko nuoren kasvin yläosasta vaiko vanhan kasvin alaosasta.(Heikkilä & Kossila 1977)

Kukintovaiheessa olevaa kasvia ei pidetä soveltuvana enää rehun tekoon.Mutta sen sijaan siitä voidaan hyötyä muilla tavoin, käyttämälläsitä lämpötuotantoon(biokaasun käyttö) rakennusmateriaaliski tms. Joskin sanottakoon, että useat eläimet tosiaan syövät vanhoja,yli kasvaneita kasveja juurikin esim sydän talvella.Sekä vaihtelun vuoksi, että mielenterveyden vuoksi,mutta myös ajankuluksi ja täyte aineiksi.

Se, että alkaako uudelleen järviruo on rehukäyttö ,en osaa sanoa, mutta ei sovi unohtaa, että se on täysin käytettävissämme edelleen.Pohjois Norjassa työskennellessäni huomasin ilokseni, että tätä kasvia kerättiin talkoovoimin hevosille,lampaille ja nautakarjalle.Sitä söivät luonnossa vapaina elävät myskihärätkin.Vaikka emme enää elä entisessä yhteiskunnassa,näkisin kuitenkin, että meidän olisi kannattavaa säilyttää erilaisia perinteitä, jollain tasolla,hevostemmekin hyvinvoinnin edellyttämiseksi. Jos unohdamme kaikenluonnon tarjoaman avun, emme kohta enää näe metsää puilta.

Nina Viitamäki/Luontoäidin hevoset

www.luontoaidinhevoset.com

Linkit, taulukot muu lisä info:

www.ruoko.fi

www.ymparisto.fi

www.cofreen.eu

www.julkaisut.turkuamk.fi

 KAALIT: (Brassica sp.)

Rohdoksina käytetään Suomessa lähinnä valko- eli keräkaalia. Mutta mikään ei estä käyttämästä muitakin kaalilajeja. Kaalit sisältävät erilaisia vitamiineja, valkuaisaineita, kivennäissuoloja ja happoja. Edistävät keuhkojen, maksan ja pernan toimintaa. Parantaa ruuansulatusta ja helpottaa nivelvaivoja. Siemeniä voidaan äyttää loishäädössä. Melko turvallinen ravintolisä, mutta liia annostelu aiheuttaa ilmavaivoja.

Keräkaali ulkoisesti käytettynä;

Hyvä nesteenpoistaja ulkoisesti käytettynä. Ruoditaan lehdet, pehmennetään esim. kaulimella. Kääritään turvonneen nivelen tms. ympärille, hengittävä sidos ympärille (villa-tai fleesepinteli). Ei kelmuja tms. muoveja. Nesteen on saatava haihtua pois iholta. Parasta on laittaa illalla ja ottaa aamulla pois.

 KAHVIT:(Coffea sp.)

KAMOMILLA: (Matricaria recutita)

(Kamomilla saunio) 

(Osta: Kamomilla)

Rohtona kamomilla luetaan "laajakirjoisesti" vaikuttaviin rohtokasveihin. Sitä on käytetty jo antiikin ajoista lähtien paljolti "äitien ja lapsien rohtona". Edelleenkin sitä käytetään paljon yleisrohtona  suolisto- ja vatsakipuihin sekä unihäiriöihin. Rohtona käytetään kukkamykeröitä. Kamomilla ehkäisee tulehduksia mahan limakalvoilla ja lievittää kipuja. Sisäisesti sen tärkein käyttöalue onkin mahakatarrin ja muiden vatsan kouristusten ja tulehdusten hoito. Laukaisee sileitä vatsa lihaksia. Kamomillan eteerinen öljy sisältää mm. matrisiinia, joka tislauksen yhteydessä muuttuu siniseksi kamatsuleeniksi. Kamatsuleeni vaikuttaa tulehduksia ehkäisevästi ja parantaa vahingoittuneita kudoksia. Jotta kamomillan kukkamykeröt kelpuutettaisiin rohdokseksi, niiden tulee sisältää vähintään 0,4% haihtuvaa öljyä.

Kamomillassa on myös salisyylihappoa, jolla on kuumetta alentava, kipuja lievittävä ja hien eritystä edistävä vaikutus. Apigeniini-glykosidi laukaisee kouristuksia. Ulkoisesti kasvia käytetään kääreinä, kylpyinä ja voiteina ihon ja limakalvojen ärsytys- ja tulehdustiloihin kuten haavoihin, ihotulehduksiin, auringonpolttamalle iholle ja hyönteisten puremiin ja ihon kutinaan.Kamomillahaude sopii silmätulehdusten hoitoon ja väsyneiden silmien virkistämiseen. Hengitysteiden tulehdusten hoitoon voi käyttää kamomillateetä tai kamomillan eteeristä öljyä höyryhengitettynä. Suuvetenä kamomilla parantaa ientulehduksia ja suuontelon tulehduksia. Kamomilla lievittää rauhatonta oloa.

Kosmeettisissa valmisteissa kamomilla puhdistaa, kirkastaa ja rauhoittaa herkkää ihoa. Pesuvesiin ja, kurlausvesiin, kylpyihin, silmähauteisiin. Turkin huuhtelu kamomillavedellä  pesun jälkeen sopii erityisesti vaalealle ja kimolle, sillä se kirkastaa karvaa.

Kamomillan rohtovaikutukset ulottuvat myös toisiin kasveihin. Sen katsotaan suojelevan lähellä kasvavia kasveja sairauksilta. Heikkoja ja sairaita kasveja voidaan vahvistaa kamomillateellä. Kamomilla kuuluu biodynaamisen viljelyn tärkeisiin preparaattikasveihin.

Annostus n. 10g vrk

KAMFERI: (cinnamonum camphora)
 

Laakeripuu kasveihin kuuluva lääkekasvi.

Rohtona käytetään lehtiä, puuta ja eteerisiä öljyjä. Apteekkirohdos. vaikuttavia aineita mm: kamferiöljy, kineoli, safroli. Aivorunkoa ja verenkiertoa virkistävä rohdos, jota on perinteisesti käytetty ns kamferitippoina stimuloimaan hengitystä ja sydäntä. Ulkoisesti voidaan käyttää nyrjähdyksiin, kihtiin, reumaan, jopa hammassärkyyn. Lievittää kipua ja kouristuksia,epilepsiakohtauksia, ripulia ja hysteriaa.

Suuret määrät aiheuttaa huonovointisuutta, sekavuutta, päänsärkyä, hallusinaatioita=myrkytysoireet!

KANELI: (Cinnamonun verum)

(Osta: Kaneli)

KANERVA: (Calluna vulgaris)

 (Osta: Kanerva)

Hevoslääkinnässä käytetään kukkaa tai koko kasvia juuria lukuunottamatta.

Sisältää mm. arbutiinia, hydrokinonia, parkkiaineita, ursolihappoa, sitruunahappoa, hartsia ja flavonoideja, saponiinia, karoteeinia, piihappoa.

Lievästi rauhoittava, limakalvoja supistava vaikutus, antiseptinen, munuaisvaivoihin, reumatismin ym. lihas- ja nivelvaivoihin.Kanervassa on antiseptisiä aineita,minkä vuoksi sitä käytettiin jo antiikin aikoina välineidenkin puhdistukseen.Myös vanha perinnetieto kertoo,että eläinsuojat, tallit ym. piti harjata väliajoin kanervaluudalla, jotta loiset, eliöt ynm saatiin kuriin. Kanervaa on käytetty myös rehun jatkeena huonoina heinä vuosina. Olisi oiva lisä nykypäivien huonojen heinäsatojen yhteyteen.

Kanerva on rauhoittava kasvi, joten sopii hevosille,jotka ovat vaikeasti äsiteltäviä,liian virkeitä, hermostuneita tms. Se lisää virtsan eritystä, puhdistaa munuaisia. Parkkiaine pitoisuutensa vuoksi toimii ripulilääkkeenäkin.

Kanervaa voi antaa kohottamaan hevosen yleiskuntoa. Kanerva öljyä voidaan käyttää ihon haavoihin ja hyönteisten aiheuttamiin näppylöihin,palovammoihin ynm.

                Kanervaöljy:

         10 g tuoreita kanervan kukkia

         5 dl ruokaöljyä

Ainekset laitetaan lasipurkkiin,jääkaappiin pariksi viikoksi, jonka jälkeen siivilöidään seos. Hierotaan sitten iholle tarpeen tullen. Sopii herkkäihoiselle. Säilytetään viileässä.

KARHUNLAUKKA:

Karpalo ( Vaccinium macrocarpon )

Karpalo sisältää erittäin runsaasti sitruunahappoa ja lisäksi siinä on myös omena- ja bentsoehappoa. Pohjois- Amerikassa karpaloa viljellään tuhansilla tiloilla. Se on ollut siellä tärkeä C- vitamiinin lähde talvella. Nykyisin karpaloa arvostetaan, koska sillä on kyky auttaa munuaisten ja virtsateiden infektioiden hoidossa irrottamalla bakteereja kasvualustastaan. Vaikka puolukallakin on samantapaisia vaikutuksia sitruunahapposisältönsä vuoksi, vain mustikka vetää vertoja karpalolle antibakteerisissa ominaisuuksissa.Karpalo sisältää A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia, E-vitamiinia, rautaa, flavonoideja ja muita fenolisia yhdisteitä kuten tanniineja, sekä jonkin verran C-vitamiinia. Tiesithän, että karpalon siemenissä on elimistölle välttämättömiä omega 3- ja omega 6 -rasvahappoja.? Orgaaniset hapot, kuten sitruunahappo, antavat karpalolle sen kipakan maun.

 Hevonen syö karpaloa parhaiten jauheena ruuan seassa.Mikäli karpalon hapokkuutta koittaa lieventää sokerilla, saadaan aikaiseksi päinvastainen, epätoivottu tilanne, jossa sokeri toimiikin aluskenttänä mm virtsatie virukselle. Anna siis aina sieni ja bakteeri infektioihin tuotteita ilman sokeria.Karpalon sisältämien fenolisten yhdisteiden vaikutus on kaksitehoinen, ne tuhoavat bakteereja sekä ehkäisevät bakteerien kiinnittymistä limakalvojen soluihin. Erään tutkimuksen mukaan karpalo voi tehota jopa antibiootille vastustuskykyiseen kolibakteeriin. Karpalon happamuus auttaa osaltaan ehkäisemään virtsatietulehdusten uusimista.

Karpalo voi helpottaa suun limakalvojen tulehduksia ja erään tutkimuksen mukaan ehkäistä myös hampaiden kiinnityskudossairautta. Omien antimikrobisten vaikutustensa lisäksi karpalon arvellaan tukevan antibiootti- ja sulfahoidon vaikutusta munuaistulehdusten hoidossa.

Karpalon sisältämät antioksidantit estävät LDL-kolesterolin hapettumista, jolloin se ei tartu verisuonien seinämiin. Karpalo parantaa maksasolujen kykyä poistaa LDL-kolesterolia verenkierrosta, lisää HDL-kolesterolin määrää ja vahvistaa hiussuonten seinämiä.

Karpalo sisältää runsaasti kversetiini-nimistä flavonoliyhdistettä, jonka on havaittu hillitsevän allergisia reaktioita. Karpalossa on myös lignaaneja eli kasviestrogeeneja, jotka voivat lievittää naisten hormoniperäisiä vaivoja, esimerkiksi vaihdevuosioireita. Kasviestrogeenit ehkäisevät hormoniperäisiä syöpiä kuten rintasyöpää, ja niiden arvellaan voivan jopa hillitä jo syntyneiden syöpäkasvaimien kasvua.

KATAJA: (Juniperus communis)

Sypressi kasveihin kuuluva perin suomalainen puulaji.Pylväskataja on rauhoitettu!CULPEPER totesi 1600-luvulla,ettei ollut vaivaa,johon kataja ei olisi tehonnut.KNEIPPIN katajanmarja kuuri on ollut suosittu "veren puhdistushoito":ensimmäisenä päivänä pureskellaan 4 marjaa,toisena viisi,kolmantena kuusi jne ja 15.päivänä aletaan hoito takaperin kunnes ollaan taas neljässä marjassa.Hoito kestää siis 30vrk.

Rohtona käytetään marjoja,kuorta,versoja,eteeristä öljyä.

Vaikuttavat aineet ovat mm:karvasaineet,orgaaniset hapot,pektiini,parkkiaineet,kasvikumi,flavonoidit,hartsi, mannaani,ksylaani,vahat.

Lisäävät virtsan eritystä,lievittää kipuja nivelistössä ja lihaksistossa.Hoitaa suolistoa antiseptisesti ja parantaa tulehduksia.

Katajan neulasia laitettiin ennen hevosten ruokaan keitettyinä poistamaan myös sisäloisia.

Katajaa poltettiin ja sen savulla desinfioitiin talli ynm rakennukset,myös ihmisasunnot.

Katajansavu karkoittaa hyönteisiä ja pistäviä ötököitä.

KAURA: (Avena sativa)

 (Osta: Kauranverso)

(Osta: Mustakaura)

Kaura on rehukasvi, kun siitä käytetään siemen osa. Rohdoksellisessa käytössä käytetään kauranversoa. kts.Kauranverso

Sisältää vesiliukoista betaglukaani kuitua, joka muodostaa veden kanssa hyytelömäisen yhdisteen. Tämä yhdiste sitten sitoo itseensä ja poistaa kolesterolin muodostumiseen tarvittavia aineita. Kaura on myös erityisen tärkeä hyvien rasvahappojen ( linolihappo ja alfalinoleenihappo ) lähde ja lisää siten GLA:n tuotantoa ja edullista hormonitoimintaa. Betaklugaani säätelee veren glukoosi- ja insuliinitasoa, joten se sopii erinomaisesti diabeetikoille. Kauran sisältämä tärkkelys sisältää limakalvoja suojaavaa lima-ainetta, joka suojaa mahan limakalvoja. Kauran sisältämä glukoginini proteiini tekee siitä vegetaristeille tärkeän proteiinin lähteen. Lisäksi se sisältää rautaa, sinkkiä, kaliumia, magnesiumia, piitä, fenoleja ja flavonoideja. B, A ja E vitamiinia sekä karotinoideja, piitä, entsyymejä ja arginia.

Kauran uskotaan pystyvän estämään sydän- ja verisuonitauteja ja syöpää. Sen katsotaan vahvistavan hermostoa, yleiskuntoa, diabetesta, reumaa, alentavan verenpainetta ja reumaattisia kipuja, auttavan unettomuuteen, hermostuneisuuteen sekä vahvistavan maksaa ja kilpirauhasia. Kauran leseet ovat kaksi kertaa niin tehokkaita alentamaan kolesterolia kuin kaurajauhot. Kauran jyvä säilyy hyvin, mutta kuorittuna sen rasvahapot alkavat välittömästi hapettua. Tämä voidaan estää lämpökäsittelyllä

Kauran oras/ verso(Avena sativa)

Kauran verso toimii päinvastaisesti kuin usein kuulee sanottavan kauran jyvästä, kun jyvä kuumentaa joitain hevosia ja on energia pitoinen toimii oras rauhoittavana ja rentouttavana. kauran oras sopiikin hyvin hermostuneen hevosen tukihoitoon (kuljetus ja muu jännittyneisyys)jonka seurauksena mm syntyy lihasjännittyneisyyttä. Soveltuu suolisto ja ruuansulatus häiriöiden hoitoon, mieto ja turvallinen. Sopii hermostuneille ja levottomille hevosille, myös varsoille ja tiineelle soveltuva hellivä kasvi, vaikuttaa myös ihonhoitoon positiivisesti. Rauhoittava vaikutus johtuu aveiini nimisestä vaikuteaineesta.

Sisältää mm a ,b,  d, e, k vitamiineja,natrium, kalium,kalsium,seleeni,rauta,fosfori,magnesium,karotenoideja,foolihappoa.

Annostus:10-25g/ vrk

Säilyy kuivassa ja valolta suojattuna      asti.

1kg

KEHÄKUKKA: (Calendula officinalis)

(Osta: Kehäkukka)

Lähes tuoksuton ja mauton kasvi,joka tekee sen syöttämisen helpoksi hevosille. 

Sisältää mm. triterpeenit, kalendulosiidit, flavonoidit, karotenoidit, eteerisiä öljyjä ja sapoliineja.Mitä oranssisempi kukka on,sitä enemmän siinä on karoteenia. Piristää sapen eritystä, parantaa haavoja, uudistaa solukkoa, rauhoittaa ja poistaa epäpuhtauksia. Se on hyvä syvien haavojen ja ihottumien lääke jolloin tarvitaan paljon uutta kudosta. Käytetään myös syöpälääkkeenä, maksa-ja sappivaivoihin sekä sydäntautien hoitoon.Antibakteerinen.

Annostus n.15-20g vrk

KETO-ORVOKKI: (Viola tricolor) 

 (Osta: Keto-orvokki)

Keto-orvokki tunnettiin jo antiikin ajoilta asti.Sen käytöstä löytyy kesiajalta tietoa.Vanha kasvi.Legendan mukaan keto-orvokki oli aiemmin huumaavan tuoksuinen ja kun ihmiset keräsivät sitä viljapelloilta,he tallasivat säälimättä arvokasta viljamaata.Kukka rukoili jumalalta,että tämä ottaisi tuoksun pois kukasta,ja näin olen Jumala olisi vaihtanut kukan tuoksun Pyhän kolminaisuuden väreihin.

Rohtona käytetään kukkivaa kasvia.

Vaikuttavia aineita ovat mm:saponiinit,flavonoidit,salisyylihappojohdokset,lima.aineet,parkkiaineet,karvasaineet ja eteeriset öljyt.

Lisää virtsan-,maidon-,hien- ja limaneritystä.Käytetään yskän hoidossa limaa irroittavan ominaisuutensa vuoksi.Reuma ja nivel kivuissa.Parantaa ihottumia ja haavoja,rauhoittaa ihoa ja poistaa kutinaa.

Puhdistaa erityselimiä.

KIVIKKOALVEJUURI:(Dryopteris filix-mas) 

Monivuotinen saniainen.Ikivanha matolääke,jota käytetty euroopan maissa jo vuodelta 1700.Tieteellisesti nimi filix-mas tarkoittaa miespuolista saniaista.

Rohtona käytetään juurakkoa ja lehtiruotien tyviä,jotka ovat MYRKYLLISIÄ!.vaikuttavat aineet ovat mm:flavaspidihappo,para-aspidiini,filikshappo,eteerinen öljy,parkkiaineet,karvasaineet ja öljy.Käytetty kansanlääkinnässä todella pitkään lapamadon eli leveän heisimadon häätöön.Ehkäisee myös virusten kasvua.

KASVIA EI SUOSITELLA KÄYTETTÄVÄKSI "OMIN PÄIN" SILLÄ LAJI ON MYRKYLLINEN VÄÄRIN KÄYTETTYNÄ.SUURET ANNOKSET VOIVAT AIHEUTTAA SOKEUTUMISEN JA KUOLEMAN.

KOIRUOHO: (Artemisia absinthium),

Koimaruna, maliheinä, maruna, surumaruna.

(Osta: Koiruoho)

Koiruoho on yksi kaikkein vanhimpia rohtokasveja: sitä on suositeltu mm. hormoonihäiriöihin, ruokahaluttomuuteen ja suolistoloisten häätämiseen. Nykyisin sen käyttöalueita ovat ruokahaluttomuus sekä mahanesteiden ja sapen erityksen lisääminen. Rohdoksi kerätään kukinta-aikaisia lehtiä ja versojen kärkiä. Koiruohon haihtuva öljy sisältää pääkomponentteina isotujonia ja tujolia sekä karvasaineita, joista eniten absintiinia ja artabsiinia. Juuri karvasaineilla on ruokahalua ja ruuansulatusta edistävä vaikutus, ja niistä johtuu kasvin erittäin karvas maku. Haihtuvassa öljyssä on myös fellandreenia ja kadineenia. Koiruohon sisältämillä atsuleeneilla on tulehduksia ehkäisevä vaikutus. Tujoni puolestaan ehkäisee ilmavaivoja, toimii matolääkkeenä ja edistää kuukautisten alkamista. Tujonin vaikutus on myös abortoiva, ja koiruohoa onkin käytetty sikiönlähdetyksessä. 

Rohdokseksi myytävän koiruohon tulee sisältää eteeristä öljyä vähintään 0,3%, ja karvasainearvon tulee olla vähintään 15000. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että vielä laimennoksessa 1:15000 on oltava todettavissa karvas maku. Koiruoho kuuluu lääkeluettelon kasveihin, ja rohdosten valmistus tapahtuu lääketehtaissa.

KOIVU: (Betula spp.) 

 Suomessa kasvaa kolme koivulajia,Rauduskoivu,Hieskoivu ja Vaivaiskoivu.Lapissa kasvaa vielä hieskoivua muistuttavaTunturikoivu.

Koivu antaa kaikkensa hevosten hoitoon.Rungon,kuoren,lehdet ja mahlan.

Rohtona käytetään lehtiä,tuhkaa,mahlaa ja tuohta.

Vaikuttavia aineita mm:flavonoidit,eteeriset öljyt,parkkiaineet,C-vitamiini,fenolikarbonihappo,hartsit,karvasaineet.

Koivu edistää virtsan-,hien- ja sapen eritystä sekä alentaa verenpainetta(Rauhoittaa).Eteerinen öljy vaikuttaa antiseptisesti ja supistavasti.Munuais-ja rakkovaivoihin.Nivel ja luusto vaivoihin.oivuntervavoidetta käytetään ihohaavoihin.Mahlaa äytetään virkistykseen/piristykseen.

Koivuntuhkaa käytetään ripuliin,katarriin,syövänhoitoon.

Koivunlehtiä voidaan hauduttaa lämpimässä vedessä ja huuhdella sillä hevonen,jolla mm ihokutinaa tms ihovaivaa.Jättää myös raikkaan tuoksun.(helppoa on mm hauduttaa vihta kuumassa vedessä ja sillä sitten hieroa ja vhtoa hevonen hellästi)

Koivunlehtiä voit pakastaa ja kuivata.Vihtoja voit antaa talvella syötäväksi.

Karpalo ( Vaccinium macrocarpon )

Karpalo sisältää erittäin runsaasti sitruunahappoa ja lisäksi siinä on myös omena- ja bentsoehappoa. Pohjois- Amerikassa karpaloa viljellään tuhansilla tiloilla. Se on ollut siellä tärkeä C- vitamiinin lähde talvella. Nykyisin karpaloa arvostetaan, koska sillä on kyky auttaa munuaisten ja virtsateiden infektioiden hoidossa irrottamalla bakteereja kasvualustastaan. Vaikka puolukallakin on samantapaisia vaikutuksia sitruunahapposisältönsä vuoksi, vain mustikka vetää vertoja karpalolle antibakteerisissa ominaisuuksissa.Karpalo sisältää A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia, E-vitamiinia, rautaa, flavonoideja ja muita fenolisia yhdisteitä kuten tanniineja, sekä jonkin verran C-vitamiinia. Tiesithän, että karpalon siemenissä on elimistölle välttämättömiä omega 3- ja omega 6 -rasvahappoja.? Orgaaniset hapot, kuten sitruunahappo, antavat karpalolle sen kipakan maun.

 Hevonen syö karpaloa parhaiten jauheena ruuan seassa.Mikäli karpalon hapokkuutta koittaa lieventää sokerilla, saadaan aikaiseksi päinvastainen, epätoivottu tilanne, jossa sokeri toimiikin aluskenttänä mm virtsatie virukselle. Anna siis aina sieni ja bakteeri infektioihin tuotteita ilman sokeria.Karpalon sisältämien fenolisten yhdisteiden vaikutus on kaksitehoinen, ne tuhoavat bakteereja sekä ehkäisevät bakteerien kiinnittymistä limakalvojen soluihin. Erään tutkimuksen mukaan karpalo voi tehota jopa antibiootille vastustuskykyiseen kolibakteeriin. Karpalon happamuus auttaa osaltaan ehkäisemään virtsatietulehdusten uusimista.

Karpalo voi helpottaa suun limakalvojen tulehduksia ja erään tutkimuksen mukaan ehkäistä myös hampaiden kiinnityskudossairautta. Omien antimikrobisten vaikutustensa lisäksi karpalon arvellaan tukevan antibiootti- ja sulfahoidon vaikutusta munuaistulehdusten hoidossa.

Karpalon sisältämät antioksidantit estävät LDL-kolesterolin hapettumista, jolloin se ei tartu verisuonien seinämiin. Karpalo parantaa maksasolujen kykyä poistaa LDL-kolesterolia verenkierrosta, lisää HDL-kolesterolin määrää ja vahvistaa hiussuonten seinämiä.

Karpalo sisältää runsaasti kversetiini-nimistä flavonoliyhdistettä, jonka on havaittu hillitsevän allergisia reaktioita. Karpalossa on myös lignaaneja eli kasviestrogeeneja, jotka voivat lievittää naisten hormoniperäisiä vaivoja, esimerkiksi vaihdevuosioireita. Kasviestrogeenit ehkäisevät hormoniperäisiä syöpiä kuten rintasyöpää, ja niiden arvellaan voivan jopa hillitä jo syntyneiden syöpäkasvaimien kasvua.

KULTAPIISKU: (Solidago virgaurea) 

 (Osta: Kultapiisku)

Käytetään yleisimmin reuman hoitoon sekä muiden nivel tulehdusten hoitoon. Myös hyödyllinen munuaisten ja hengitysteiden hoidossa.

Kultapiisku on vanha virtsatierohto.Nykyään puhutaan voimakkaasta nesteenpoistajasta. Jo keskiajalla kasvi oli lääkekäytössä ja uudestaan sitä alettiin käyttää 1800-luvulla. Nestettä poistavan ominaisuutensa vuoksi sekä lääkärit että kansanparantajat ovat käyttäneet sitä munuais- ja virtsatietulehduksiin, reuman ja nivelsairauksien hoitoon sekä laskemaan lievästi verenpainetta. Vaikutus perustuu kasvin sisältämiin saponiineihin, jotka edistävät munuaisten toimintaa ja lisäävät siten virtsan määrää ja kuona-aineiden poistumista.

Myös flavonoideilla (kversetiinillä ja rutiinilla) on virtsaneritystä lisäävä ominaisuus. Eteerisellä öljyllä, saponiineilla ja flavonoideilla on kaikilla tulehduksia ehkäiseviä vaikutuksia. Saponiinit edistävät myös liman irtoamista, mistä syystä kultapiiskua käytetään kroonisten keuhkoinfektioiden hoitoon. Kasvi sisältää runsaasti parkkiaineita, jotka vaikuttavat ripulia parantavasti. Uusimpien tutkimusten mukaan kultapiiskun vesiliukoisilla polysakkarideilla on ollut hiirillä tehdyissä kokeissa kasvainten kasvua estävä vaikutus, joka toimii immuunipuolustusjärjestelmän kautta. Kultapiisku vaikuttaa ehkäisevästi myös sienten ja kasvainten kasvuun. Rohtona käytetään kukkivia versonlatvoja. Myös kanadanpiiskua voi käyttää rohdoksena.Kultapiiskusta voidaan tehdä ulkoiseen hoitoon erilaisa hoitovesiä,joissa mm hevonen voi seistä.Esim sieni ja haavahoidot.

Varoitukset

Kultapiiskua suositellaan vain lyhytaikaiseen käyttöön; liiallisesti käytettynä se on myrkyllistä.  Jos kärsii sydämen vajaatoiminnasta, kasvi ei sovi turvotusta poistavaksi rohdoksi. Kultapiiskun siitepöly voi aiheuttaa oireita siitepölyallergikoille. Lampaille kultapiiskun on havaittu aiheuttaneen myrkytysoireita.

Annostus n. 30g vrk

KORIANTERI:(Coriandrum sativum)

Vanha maustekasvi, eikä sen luonnonvaraista muotoa tunneta.Yksivuotinen sarjakukkaiskasvi, jonka lehdet ja hedelmät tuoksuvat luteelle(kreikan koris=lude)Rohtona käytetään siemeniä ja niistä saatavaa eteeristä öljyä.vaikuttavat aineet mm:sitronelolli,koriandoli,kahvihappo,sokerit,öljy,valkuaisaineet,steriini.

edistää ruoansulatusta, lievittää maha-ja suolinesteiden tuottoa,lievittää ilmavaivoja,kouristuksia ja karkoittaa matoja.Antiseptinen.

Saattaa aiheuttaa allergiaa.

KURKUMA: (Curcuma longa;Zingiberaceae)

(Osta: Kurkuma)

Sitverinjuuri eli keltajuuri.Kookas ruohokasvi,jolla oranssin väriset mukulat.Kasvi on kotoisin Kaakkois-Aasiasta.

Rohtona käytetään juurta.

Vaikuttavia aineita mm:kurkumiini,eteerinen öljy.

Kiihottavat mahanesteiden ja sapen eritystä.Juurta käytetäänkin ruoansulatusta vahvistamaan,maksa-ja sappivaivojen hoitoon.Se on antibakteerinen ja ehkäisee tulehduksia.Voidaan käyttää myös lievään värjäykseen,mikäli halutaan korostaa esim punarautiaan hevosen väriä.

KURKKUYRTTI: (Borago officinalis) 

Eli purasruoho,yksivuotinen lemmikkikasvi.Rohtona käytetään kukat ja lehdet.Vaikuttavat aineet:eteeriset öljyt,tanniinit,mineraalihapot,parkkiaineet,lima-aineet,allantoiniini.

Lisää hien ja virtsaneritystä,munuais- ja rakkovaivoihin,ihoallergioihin,verisuonitautien ja sydäntautien tukihoitoihin.Piristää ja virkistää.

Kurkkuyrtin versoissa olevalla pyrrolitsidiinilla saattaa olla haitallisia vaikutuksia suurina määrinä nautittuna.

Kumina (Carum carvi)                                               

(Osta: Kumina)

Kumina on vanha ihmisen seuralainen, jota ei voida lukea luonnonvaraiseen kasvillisuuteen kuuluvaksi, vaikka se lieneekin saapunut maahamme jo esihistoriallisten asukkaiden mukana. Sitä voi tavata yleisenä ja paikoin runsaanakin Etelä- ja Keski-Suomen pientareilta, tienvarsilta, pihoilta ja niityiltä. Pohjois-Suomessa se kasvaa lähinnä vanhojen pihojen lähistöllä. Luonnossa kumina on vaatimattoman matala, eikä sitä ole helppo huomata. Hyvässä maassa kasvaessaan siitä voi tulla jopa metrin korkuinen. Kuminan kotiseutu on ilmeisesti Mustanmeren tienoilla, mutta ihminen on levittänyt sen kaikkiin maanosiin. Kuminan tieteellinen nimi Carum viittaa joko Vähä-Aasiassa olevaan Karienin maakuntaan, josta kuminan on luultu olevan kotoisin tai antiikin Kreikassa kasvaneeseen "karon"-nimiseen putkikasvilajiin, joka muistutti kuminaa. Arabit arvostivat kuminaa mausteena ja antoivat sille nimen "karauya" tai "karawiya". Tästä on johdettavissa latinankielinen lajinimi carvi sekä englanninkielinen nimi caraway.

Kumina on kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi: ensimmäisenä kesänä muodostuu lehtiruusuke ja porkkanamainen juurakko, toisena kesänä kasvi kukkii. Kukkimisen jälkeen kasvi kuolee. Tosin jotkut yksilöt voivat kasvaa kukkimatta useita vuosia. Kuminan kukat ovat yleensä valkoisia mutta joskus myös vaaleanpunaisia. Kukissa oleva eteerinen öljy sisältää pääasiassa limoneenia. Kun kullanvihreät lohkohedelmät muodostuvat, niiden eteeriseen öljyyn alkaa syntetisoitua myös karvonia, jonka pitoisuus kasvaa kypsymisen edetessä ja hedelmien muuttuessa harmaanruskeiksi. Kypsien hedelmien vaaleissa öljytiehtyeissä oleva väritön kirpeä öljy on pääasiassa karvonia, jonka voimakkaan aromin perusteella kuminan siemenet on helppo tunnistaa. Suomalaisen kuminan haihtuvan öljyn pitoisuus on suurempi kuin muualta tuotetun. Suomalainen luonnonvarainen kumina on ollut kuuluisaa mm. Tanskassa, minne sitä ostettiin paljon viinojen mausteeksi. 1800-luvun lopulla Suomesta vietiin ulkomaille satoja tonneja kuminaa vuosittain.

Jos kuminaa ei löydä luonnosta, sitä kannattaa siirtää omaan pihaan kasvamaan. Helpointa on kylvää siemenet suoraan maahan syksyllä. Jatkossa kasvi siementää itse itsensä; on vain pidettävä huoli siitä, että muut kasvit eivät tukahduta sitä. Kuminan juuria voi varastoida kellarissa ja istuttaa ruukkuun keväällä, jolloin lehdistä saa maustetta ja salaattiainesta jo hyvin aikaisin.

Kuminalla on useita matkijoita, ja kasvi on ehdottomasti tunnettava, jos sitä aikoo suuhunsa laittaa. Jos kuminan sekoittaa koiranputkeen (Anthriscus sylvestris) tai siankärsämöön (Achillea millefolium), siitä ei vahinkoa tule. Toisin on asian laita, jos erehtyy keräämään hukanputkea (Aethusa cynapium) tai myrkkykatkoa (Conium maculatum). Hukanputki kasvaa eteläisessä Suomessa ja muistuttaa lehdiltään persiljaa. Useissa kielissä siitä käytetäänkin persilja-nimitystä: Saksassa se on koiranpersilja, Englannissa hullunpersilja ja Ruotsissa villipersilja. Keski-Euroopassa se aiheuttaa yleisenä kasvaessaan useita myrkytyksiä vuosittain. Myrkkykatko kasvaa harvinaisena Etelä-Suomen vanhoilla asutusalueilla ja on tappavan myrkyllinen. Se muistuttaa eniten koiranputkea. Erottavina tuntomerkkeinä ovat paha haju ja varren alaosan punatäpläisyys, mistä juontuu sen vanha nimi, täplikäs katko. Eniten kumina muistuttaa koiranputkea, josta sen erottaa siemenvaiheessa tylpempien ja kaarevampien siementensä avulla, joissa on tyypillinen kuminan tuoksu ja maku.

Näköislajikkeet:

Roomankuminan eli maitokuminan (Cuminum cyminum) siemeniä kutsutaan joskus myös kuminaksi. Roomankumina on yksivuotinen sarjakukkaiskasvi, jolla on hienoliuskaiset lehdet ja valkeat kukat; hedelmät muistuttavat kuminan hedelmiä. Se on kotoisin Niilin yläjuoksun alueilta. Raamatussa mainittu kumina, josta maksettiin kymmenyksiä, tarkoittaa juuri roomankuminaa. Nykyisin sitä viljellään lähinnä Intiassa, Kiinassa, Lähi-Idässä ja Välimeren alueella. Roomankuminaa käytetään paljon curry- ja chili-mausteseoksissa. sekä kuminan tapaan leivissä ja juustoissa. Kumina on monin paikoin syrjäyttänyt roomankuminan. Roomankuminaakin on käytetty rohtona ilmavaivoihin ja ripuliin. Koptilaista kuminaa (Carum copticum, Carum ajowan) kasvaa Intian alueella. Sitäkin käytetään kuminan tapaan mausteena ja rohtona.

Rohdoksena käytetään kuminan lohkohedelmiä. Kumina laukaisee maha- ja suolikanavan sekä sappitiehyeiden kouristuksia ja vähentää ilmavaivoja. Vaikutus perustuu eteerisen öljyn sisältämään pääkomponenttiin karvoniin, joka on kouristuksia laukaisevaa. Samaista karvonia on myös esim. juolavehnän juuressa ja vihermintussa. Nykylääketiedekin tunnustaa kuminan suolistoa rauhoittavat, ilmavaivoja poistavat sekä ruokahalua lisäävät vaikutukset. Kumina lisää myös imettävien äitien maidoneritystä. Ulkoisesti kuminaa on käytetty uutteena reumaattisiin särkyihin ja hammassärkyihin. Kuminan eteerinen öljy tuhoaa pieneliöitä (mm. Aspergillus- ja Candida-sieniä). Eläimillä todettu myös loishäätö efektiä aniksen ja fenkolin tapaan.Soveltuu tiineille harkitusti, imettäville ja vieroituksen aikana.Myös siitos oreille ja varsoille.

Annostus: 5-15g/vrk

Ei tunneta varoaikoja.

KUUSI:(Picea abies;Pinaceae) 

Rohtona käytetään nuoria vuosikasvaimia"kerkkiä",havuja ja eteerisiä öljyjä.

Vaikuttavat aineet mm:pikeiini,C-vitamiini,orgaaniset hapot,pimariinihappoja,juroreseenia.

Irroittaa limaa,avaa hengitysteitä,helpottaa nivel ja luustokivuissa.Virkistää,vahvistaa,elvyttää,lisää virtsan eritystä.Kerkkiä käytetään yskään ja keuhkosairauksiin.Myös loishäätöön.Desinfioiva kasvi.

Kuusesta saatava pihka parantaa haavat,irroittaa tikut ja roskat haavasta,sillä siinä on ns "vetävä" ominaisuus.

Hyvä suun haavaumien hoitoon ja loishäätöön. Sädemädänhoitoon. 

 kuva; kuusenkerkkiä

KYNTELIT:(Satureja sp.) 

Käytetään yleisimmin erilaisiin maha-oireisiin mm. laukaisee kouristuksia, vähentää kaasun muodostumista ja rauhoittaa suolistoa. Myös sen käyttö sisäisesti vahvistavana ja ulkoisesti tulehduksia torjuvana on vanhastaan tuttu.

Antiikin ajoilla sitä käytettiin lemmenlääkkeenä, mahdollinen vaikutus myös kiiman vahvistamiseen.

LAKRITSI: (Glycerrbiza glabra)

(Osta: Lakritsi lakritsijuuri)

Tämä on ehdoton suosikkini myös makupalana (niin itselleni kuin hevosillekin). Vanhan kansankeskuudessa toimiva rohdoskasvi. Toimii limaa irrottavana, yskän hillitsijänä, tulehduksia estävänä, syövän ehkäisyssä nykyään käytetty (flavonoidien merkitys). Lakritsin triterpeenit muuttuvat aineenvaihdunnassa molekyyleiksi, jolla samanlainen vaikutus kuin kortisonilla. Käytetään myös vatsahaavan hoidossa/ koliikissa. Suojaa limakalvoja ärsytystiloilta mm. ripulissa. Taattu herkku hevosten mielestä. Eräs vanha hevosenikin söi pahviaskinkin aina, ehkä askissakin oli niin hyvä tuoksu.Muista,että rohdosmielessä laksitsia käytetään eri muodoissa.Alkuperäinen,kaiken lakritsituotteiden raaka-aine on lakritsijuuri,joka toimii hevosilla hyvin suolisto- ja hengitystievaivoissa.Niin sanottu "makupala" tarkoittaa meille ihmisille tuttua lakupalaa,karkkia.Osta mieluiten sokeritonta luonnon lakua,jos tahdot helliä hevostasi namupaloilla.

LATVA-ARTISOKKA: ( Cynara scolymus)

(Osta: Artisokka)

LAVENTELI: (Lavandula angustifolia)

(Osta: Laventeli)

Rohdoksi kerätään kukkia ja kukkivia versonlatvoja. Vaikuttavana aineena on kasvin sisältämä eteerinen öljy, jonka tärkein yhdiste on linalyyliasetaatti. Laventeli rentouttaa, alentaa verenpainetta ja laukaisee kouristuksia. Tuoreesta tai kuivatusta kasvista tehtyä teetä voi nauttia sisäisesti rauhoittavana rohtona unettomuuteen, sydämentykytykseen ja päänsärkyyn (väitetään, että laventelipelloilla työskentelevät ihmiset eivät koskaan pode päänsärkyä) sekä ruuansulatusvaivoihin. Samoin vaikuttaa kylpyveteen lisätty eteerinen öljy. Laventelilla on myös virtsaneritystä lisäävä vaikutus. Eteerinen öljy tappaa bakteereita, ehkäisee ihotulehduksia ja edistää haavojen arpeutumista; se on ulkoisesti hyvä rohto pieniin palovammoihin, auringonpolttamiin, haavoihin ja hyönteisten pistoihin. Laventeli lisää ulkoisesti käytettynä myös pintaverenkiertoa. Laventelispriitä (laventeliöljyn ja alkoholin seosta) on perinteisesti käytetty voiteena noidannuoleen ja reumaattisiin kipuihin. Kukista tehtyä keitettä käytetään mm. mustelmien ja turvotusten hoitoon.

Kotioloissa laventelia käytetään paljolti eteerisen öljyn muodossa, jolloin siitä voi tehdä kylpyjä, kääreitä, ihoöljyjä tai sitä voi käyttää tuoksulampuissa ja höyrystimissä. Muista eteeristä öljyistä poiketen laventeliöljyä voi myös levittää pienille ihoalueille (esim. hyönteisten pistoihin) laimentamattomana. Eteeristä öljyä ei saa nauttia sisäisesti.

LEHMUS:(Tilia cordata)

Suomessa luonnonvaraisena kasvava puu, joka yleensä löytyy lehdoista.Lehmus on pihlajan ohella yksi indogermaanisten kansojen pyhistä puista.

Rohtona käytetään kukkia.

Vaikuttavia aineita ovat mm:farnesoli,euganoli,linalooli,saponiinit,parkkiaineet.Hiostava,diureettinen,ruokahalulää-

ke,kouristuslääke,rauhoittava.Reumaan,iskias,verenpaineeseen,munuaisvaivoihin.

Huom!hevoset siis käyttävät lehmuksesta KUKAT rohdoskäyttöön.

LEPPÄ:(Alnus spp.)

Suomessa leppä on yleinen.Harmaaleppä ja Tervaleppä ovat lajit joita löytyy.

Vaikka vanhakansa on tuntenut lepän parantavana,taikavoimia omaavana kasvina,sitä ei nykyisin löydy yrttikirjoista.

Lönnrot hehotti antamaan leppää karjalle,koska se oli ravitsevampaa kuin koivu.

Lepästä käytetään rohdoskäyttöön kuori,lehdet ja kävyt.

Sisältävät mm:tanniinia,flavonoideja,erilaisia happoyhdisteitä,parkkiaineet,kofeiinia ja kvertseeniä.

Käytetään vatsavaivoihin(ripuliin,suolitulehduksiin..)Nuoria lehtiä voi käyttää veren tyrehdyttämiseen.

Annostus:n 50g kuivattua lehteä/vrk aikuiselle hevoselle.

LEHTOSINILATVA ja KELLOSINILATVA: (Polemonium ja P.acutiflorum)

Luonnonvarainen,monivuotinen ruohokasvi.usein käytetään koristekasvina.Tyypillinen viljelykarkulainen.

Rohtona käytetään lähinnä juurta.

Vaikuttavat aineet mm:saponiinit,tanniinit ja hartsi.

Rauhoittava rohto.Venäjällä sen vaikutuksen on todettu olevan 8-10 krt voimakkaampi kuin esim Rohtovirmanjuurella(valeriana)Suomalaista perinnetietoa Sinilatvan käytöstä on todella vähän,ei juurikaan.Keski- Euroopassa kasvia on käytetty kupan ja raivotaudin hoidossa.

Huomioitava voimakas rauhoittamisen vaikutus!! Haittavaikutuksia ei kuitenkaan mm Euroopassa tunneta.

LIPSTIKKA (Levisticum officinale)                               

Tunnetaan myös kansanomaisella nimellä liperi. Sarjakukkaisiin kuuluva maustekasvi.

 Kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät liperiä lääkinnällisiin tarkoituksiin ja tiettävästi myös deodoranttina. Kasvin varret voi syödä vihanneksena, mutta usein sitä käytetään kuitenkin mausteena. Erityisen suosittu se on erilaisten liemien maustamisessa, koska siinä on lihainen maku. Jauhettua liperin juurta on käytetty myös pippureiden korvikkeena.

Jo vuosituhansia käytetty ilma-, ruoansulatus- ja suolistovaivoihin, mutta yhtä yleistä on ollut sen käyttö lemmenyrttinä. Lipstikanjuuritee on perinteisesti myös keino vähentää jalkojen turvotusta, sillä se poistaa nesteitä. Suuri määrä lipstikkaa saattaa aiheuttaa supistuksia, joten muinoin se auttoi synnyttäjiä. Lisäksi yrtillä on estetty maidon happanemista, poistettu punasilmäisyyttä ja karkotettu tuhohyönteisiä.Toisaalta rottien ja syöpäläistenkin torjunnassa. Aikaisemmin liperiä kasvatettiin usein ovensuussa, jossa sen uskottiin kääntävän myös noidat, käärmeet ja muut kutsumattomat vieraat kannoilleen. Pieniä perhosia liperi sen sijaan houkuttelee kohtalaisesti, kuten monet muutkin sarjakukkaiset.

Sopii ihanteellisesti suomenkin olosuhteiisin ja löytyykin monen suomalaisen hyötypuutarhasta.

Liperi on maineikas lääkekasvi, jota on viljelty jo keskiajalla luostaripuutarhoissa Keski-Euroopassa. Kasvilla hoidettiin niin vatsavaivoja, kihtiä, kipuja, masennusta kuin käärmeenpuremiakin. Myöhemmin lääkekäyttöä vielä laajennettiin keuhkoputkitulehduksen, kuukautisvaivojen, ruokahaluttomuuden ja ilmavaivojen hoitoon. Nykyisin kasvin kirpeästä juuresta valmistettua homeopaattista valmistetta Lecusticum myydään lääkkeenä. Liperin tieteellinen lajinimi tulee sen lääkekäyttöön viittaavasta latinan kielen sanasta levare, 'lievittää', Suomessa usein käytetty toisintonimi lipstikka puolestaan ruotsinkielisestä nimestä libbsticka.

Annostus hevosille: 25 grammaa/ vrk Poneille 10-15grammaa/vrk

LUTUKKA: (Capsella bursa-pastoris) 

Ristikukkaiskasvi.Bursa-pastoris(=paimenen pussi)

Suomessa melko huonosti tunnetaan tämä kasvi.Kasvaa karuilla mailla,joutomailla,teidenvarsilla,kasvimailla.

Kasvista käytetään kukkiva verso.

Sisältää mm:parkkiaineita,histamiinia,orgaanisia happoja,kaliumia,K-vitamiinia ja muita vitamiineja.Ravitsee hevosta hyvin ns lisärehuna.

Tyrehdyttää verenvuotoja,myönteisiä vaikutteita maksan toimintaan,ripuliin,tiineiden ja synnyttävien yrtti.Se vahvistaa kohdun lihasjänteyttä,nopeuttaa synnytystä ja siitä palautumista,"synnytysyrtti seokseen" lisätään vadelman lehtiä.

Leikkauksessa ollutta hevosta voi lääkitä lutukalla,piharatamolla ja pihatähtimöllä.

Annostus:n.50g aikuiselle hevoselle kuivia yrttejä.Kuivatus heikentää Lutukan tehoja,Pyritään siis antamaan tuoreena.

 MAAHUMALA:(Glechoma hederacea

MAARIANOHDAKE:(Silybum marianum)

(Osta: Maarianohdake)

Kasvi kasvaa luonnonvaraisena Keski-ja Länsi Euroopassa.Kasvia on myös viljelty syötävien lehtien vuoksi muissa maapallon osissa.

Rohtona käytetään siemeniä ja versoja.

Vaikuttavat aineet mm:eteerinen öljy,tyramiini,histamiini,karvasaineet,silymariini,fumaarihappo.

Maarianohdake voimistaa vatsan toimintaa ja edistää sapen eritystä.Silymariini vähentää lähinnä maksassa rasvojen hapettumista.Toimii siis loistavasti vanhoilla ja sairailla hevosilla,lääkeuurien jälkeisenä hoitona,kaviokuumehevosilla,aineenvaihduntasairauksien hoidossa ynm.

On käytetty myös malarialääkkeenä.

mm Hilary Self englannista kertoo oppaissan,kuinka maarianohdake sisältää kymmenertaisia määriä antioksidantteja e vitamiinia verraten muihin rohtokasveihin,hän pitää sitä yhtenä tärkeinpinä kasvina maksasairauksien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.

MAARIANVERIJUURI: (Agrimonia eupatoria;Rosaceae) 

Suomessa kasvi kasvaa vain Ahvenanmaalla ja lounais saaristossa.Saksassa sitä kutsutaan "kuninkaan yrtiksi".Kreikankielisen nimen on oletettu viittaavan kasvin kykyä poistaa kaihia. CULPEPER totesi 1600 luvulla,että kasvilla olisi hämmästyttävä teho vetää ihosta pois neulaset ja tikut.

Rohtona käytetään kukkivaa versoa.

Vaikuttavat aineet mm:eteerinen öljy,karvas-ja parkkiaineet,lima-aineet ja hartsi.

Supistaa limakalvoja,estää tulehduksia,lisää sapen eritystä,ripulin ja vatsavaivojen hoitoon,limakalvojen tulehduksiin.Käytetään elinten puhdistuskuureissa.

Hyvä vanhalle ja sairaalle hevoselle.

MAITOHORSMA: (Epilobium angustifolium)

Koko suomessa yleinen teiden varsilla kasvava kasvi.

Rohtona käytetään lehtiä,kukkia ja juurta.

Vaikuttavia aineita ovat mm:triterpeenihapot,gallotanniini,parkkiaineet,lima-aineet,c-vitamiini ja eteerinen öljy.

Supistaa limakalvoja,puhdistaa haavoja ja tyrehdyttää verenvuotoja.Eläinkokeissa maitohorsmauutteen on todettu vähentävän prostaglandiinien vapautumista ja tulehdusreaktion voimakkuutta.

Vatsatauteihin, suolistokatarriin,astmaan,yskään,suun ja nielun tulehduksiin esim varsoilla.

Maitohorsmaa käytetään lisäämään maidon tuotantoa.Maitohorsman juurakkoa käytetään kahvin tapaan hätärohtona ummetus tiloissa.

Haittavaikutuksia kasvin käytössä ei tunneta.Ethän kerää ojista,teiden varsilta!

MANGO(Mangifera indica)                                             

Mango on trooppisten alankometsien puu jota kasvaa merenpinnankorkeudelta enimmillään noin 900 metrin korkeuteen.Mango kasvaa monenlaisilla mailla ja viihtyy parhaiten hyvin vettä läpäisevässä maassa. Puu voi kasvaa myös hiekassa tai sorassa ja se sietää hyvin kalkkipitoista maaperää.Mangon hedelmiä käytetään ravintona, ja lukuisia lajin viljelylajikkeita kasvatetaan hedelmäpuina kaikkialla tropiikissa. Hedelmät voidaan kypsänä syödä sellaisenaan tai valmistaa monin tavoin. Myös raakoja hedelmiä käytetään vihanneksena ja säilykkeiden ym raaka-aineena. Mango sisältää runsaasti Kuituja. Siinä on myös paljon A ja C vitamiinia. Sadassa grammassa mangoa on esim C-vitamiinia 29 milligrammaa ja 53kilokaloria.Karoteenia,K vitamiinia sekä Kalium,Kalsium,Magnesium,Sinkki,Seleeni.(113 grammassa mangoa on muun muassa liki 200 milligrammaa kaliumia ja 12 milligrammaa magnesiumia. )

Puun kukkia, lehtiä, versoja, hedelmiä, kuorta ja mahlaa on perinteisesti käytetty lääkintään. Mangon puunkuoriainesta ja runkoa käytetään puutavarana talojen ja veneiden rakentamiseen sekä vanerin valmistukseen. Puun kuorta on käytetty nahan parkitsemiseen. Siemenistä saatavaa rasvaa on käytetty saippuan valmistamiseen. Lisäksi useita kasvin osia käytetään karjan rehuna.

Mangolla on myös huomattava kulttuurillinen merkitys osissa Aasiaa. Puun hedelmiä ja lehtiä käytetään useissa kulttuurillisissa ja uskonnollisissa seremonioissa. Muinaisintialainen runoilija   Kalidaza ylisti hedelmää. Nykyisin mango on Intian kansallishedelmä ja paljon käytetty vientituote.

MANSIKAT:(Fragaria sp.)

Marjakasvi.Yleisimmin käytetty laji on Ahomansikka=fragaria vesca sekä Puutarhamansikka=fragaria x ananassa.

Vaikuttavia aineita mm:c-vitamiini,karotenoidit,sokeri,rauta,mangaani,kupari,pektiini,kasvilima,flavonoidit,kivennäis-

suolat.Vahvistava,supistava,nestettä poistava,keripukin hoidossa,ulostuslääkkeenä,reumaattisissa vaivoissa,munuaisvaivoissa,rauhoittava.

Mansikanlehdistä saa maukasta vatsaa rauhoittavaa teetä niin hevosille kuin hevosihmisille.

MARJA-ARONIA

Aronia tai marja-aronia ( eng. chokeberry), kuten sitä Suomessa nykyisin kutsutaan ei ole kovin tunnettu terveyskasvi länsimaissa USA:ta, Kanadaa ja Tanskaa lukuun ottamatta, mutta Itä-Euroopan maissa ja varsinkin Venäjällä ja Puolassa aroniaa on käytetty luonnonparannuskeinona jo vuosikymmeniä

USA:ssa aroniamehu on noussut terveysjuomaksi nro 1 antioksidanttisten ominaisuuksiensa vuoksi. Venäjällä aroniaa myydään myös tabletiksi puristettuna sekä kuten muissakin Itä-Euroopan maissa kuivattua marjaa myydään yleisesti yrttiteenä. Suurimmat aroniaviljelmät Venäjällä ovat Altain ja Leningradin seuduilla. Viljely on lisääntymässä myös läntisissä maissa, USA:ssa, Kanadassa, Saksassa ja Tanskassa.

Aronia sisältää suuria määriä polyfenoleja ja antosyanideja, joilla kasvi puolustautuu sienitauteja, bakteereja ja solujen hapettumista vastaan. Rasvahappojen oksidoituminen verisuonien seinämiin on yleensä sydän- ja verisuonitautien taustalla. Syöpäsairaudet syntyvät myös usein solujen myrkyttymisen ja oksidoitumisen seurauksena.

Kivennäis- ja hivenaineita on aroniassa erittäin runsaasti esimerkiksi: magnesiumia, rautaa, molybdeniä, mangaania, kuparia, booria ja jodia.

sisältää:

Betakaroteenia
B1-, B2-, B6-vitamiineja
C-, E- ja K-vitamiinia
Anthosyanideja
polyfenoleja
kvinik happoa
Booria, jodia, kuparia, mangaania, magnesiumia, molybdeeniä ja rautaa


Auttaa elimistöä puhdistumaan ympäristömyrkyistä
Suojelee ihoa otsoniaukon aiheuttamalta UV säteilyltä
Tasaa verenpainetta
Ei tunneta haittavaikutuksia!Soveltuu hyvin hevoselle mm puhdistuskuurin tueksi.

MATARA/KIERUMATARA:(Galium aparine)

Nykyisin koko eurooppaan levinnyt kasvi.Voidaan käyttää kuivana tai tuoreena. hevonen hyödyntää kasvista lehdet ja varren. kasvi on helppo tunnistaa musta matara lajikkeista karvaisuutensa ansiota. Kasvi pitää kerätä ennen kukintoa ja siemennystä. Diureettinen, nestettä poistava kasvi. Lisää ruokahalua ja soveltuu erittäin hyvin lymfajärjestelmän hoitokasviksi.Hoitaa virtsateitä,sekä ravitsee ihoa ja sarveisaineita.

Annostelu kuivana: n.20-30g/vrk.

MERILEVÄ: (Fucus vesiculous),

Monipuolinen ja ravinteikas. 100% luonnontuote.

Muodostavat eläimille vankan ja helposti hyödynnettävän perustan. Siinä on runsaasti vitamiineja ja aminohappoja, sekä  kivennäisaineita jotka ovat tarpeellisia kehon toiminnoille sekä ylläpitävät terveyttä ja hyvinvointia. Toimii hyvin yleisrehuna moneen asiaan. On ns. kokonaisvaltainen hoitokasvi. Kerää kuitenkin helposti itseensä raskasmetalleja, joten sinun tulee varmistua valmistajalta, että tuote on ehdottoman puhdas. Nokkonen toimii kuten merilevä ja on usein puhtaampaa.

Fucus vesiculous Sisältää:
A- vitamiini (beta-karoteeni)
B1 - vitamiini (tiboflaviini)
B2 - vitamiini (tiboflaviini)
B3 - vitamiini (niacini)
B8 - vitamiini (pyridoxini)
B12 - vitamiini (kobalamiini)
C - vitamiini (askorbiinihappo)
D - vitamiini (argosteroli)
E - vitamiini (tokoteroli)
H - vitamiini (biotiini)
K - vitamiini
Pantoteenihappo
Foolihappo

Kivennäiset:
Kalium
Kalsium
Kloori
Natrium
Magnesium
Boori
Fosfori
Strontium
Jodi
Rauta
Sinkki
Mangaani
Vnadiini

Tahtoisin erikseen mainita lukijoille erään tärkeän seikan merilevistä.Olen törmännyt tähän asiaan itse ja oppinut hoidot kantapaan kautta. Muistakaa, että maailmassa on useita kymmeniä jopa satoja eri lajikkeita merileviä joiden vaikutteet ovat myrkyllisestä parantavaan.leviä kasvaa niin makeassa vedessä kuin suolaisessa.Eri levillä on erilaiset vaikutteet terveyden hoidossa sekä ravitsemuksessa. Toiset limottuvat helpommin kuin toiset jne. Jos siis ostat tuotteen, jossa lukee vain merilevä, et voi olla varma minkä lajin levä on kyseessä, etkä täen voi varmistua myös sen käyttöominaisuuksista,soveltuuko esim paremmin yskänhoitoon kuin ihon hoitoon tms.Levien kirjo on laaja, ole siis huolellinen ostaessasi levä tuotteita,myös Suomessa! Useat ammatti ihmisetkään eivät tiedä usein tätä, ja erehtyväisesti ilmaisevat vain hevosten tarvitsevan levää, joka on vain yleis nimitys tälle lajille.

MESIANGERVO:  (Filipendula ulmaria)   

 (Osta: Mesiangervo)

Rohtona käytetään lehdet ja kukat. 

Sisältää luonnon salisyylihappoa, salisiinia, joka tehoaa kuumeeseen ja vilustumisoireisiin,eteerisiä öljyjä,tanniinia ja orgaanisia happoja.

Se lievittää kipuja ja poistaa voimakkaasti nestettä. Voidaan käyttää haudukkeina esim lihassäryissä.On havaittu hyväksi mm kaviopohjan vammojen hoidossa kuten kaviopaiseen.Hyvä palovammojen hoidossa.Ei kestä säilytystä, joten se on käytettävä ensimmäisenä talvena.Sieniin ja iho sairauksiin.

Voidaan yhdessä suolan kanssa saada mustaa väriainetta mm mustan hevosen värjäämiseen. 

Kuumeiseel hevoselle joka kärsii lihaskivuista hyvä seos on koivun,ja siankärsämön kanssa tehtävä seos. 

Annostus n.20-30g vrk

MINTTU: (Mentha piperita)

(Osta: Minttu)

Minttua käytetään eniten ruokahalunlisääjänä.

Se myös rentouttaa suoliston lihaksiston ja on siksi hyvä lisätä minttua mm. ähkytaipuvaisten hevosten ruokailuun. Sillä on sieniä tuhoava vaikutus.

Munkinpippuri (Agnus Castus) SIVEYDENPUU

(Osta: Munkinpippuri)

Hormonaalisten ongelmien hallintaan/hoitoon. Soveltuu niin tammoilla kuin oreillekin, myös ruunat saavat helpotusta hermostuneisuuteen ja ahdistustiloihin.

Tasapainoittava, rauhoittava ja rentouttava. Soveltuu myös tiineyden aikana annettavaksi, erityisesti tiineyden loppupuolella auttaa maidon tuotannon käynnistymistä ja valmistaa tamman lempeämpään ja tasapainoisempaan henkiseen tilaan. Tämä kasvi on tuonut myös apua hormonaalisista syistä puhkeaviin muiden oireiden hoitoon mm kaviokuume, "vaihdevuosi ongelmat", mielialan vaihtelut ym.Hyvin tuloksia testattu ja käytetty myös esim cushingtaudin hoidossa.

Siveydenpuuta on käytetty naisten vaivojen lievittämiseen jo muinaisessa Kreikassa. Tutkimus on osoittanut tämän kasvin säännöllistävän kuukautiskiertoa, lievittävän premenstruaalisyndroomaa sekä vaihdevuosioireita.
Siveydenpuuta on käytetty gynekologisiin ongelmiin jo ainakin 2500 vuotta. Hippokrates suositteli noin vuonna 400 eKr. siveydenpuun marjoja punaviinissä tukemaan naisten sukuelinten terveyttä.

Plinius, Dioscorides ja Theophrastus mainitsevat kasvin kirjoituksissaan. Pliniuksen mukaan kasvi edisti virtsan, kuukautisten ja maidon eritystä.
Temppelien papittaret käyttivät kasvia anafrodisiakkina antiikin Kreikassa ja Roomassa, vaikka kasvin uskottiin myös parantavan naisten sukuelinten toimintaa.
Kasvin käyttö liittyi kreikkalaisiin juhliin. Hedelmällisyyden ja avioliiton jumalatar Demeterin kunniaksi pidetyissä juhlissa siveinä pysyneet neidot kantoivat koristeena kasvin kukintoja. Oksia ja lehtiä heiteltiin Demeterin temppelin ympärille.
Kreikkalaisen mytologian mukaan Zeuksen sisar ja vaimo Hera syntyi siveydenpuun alla. Roomassa Vestan neitsyet kantoivat kasvia hyveellisyyden merkkinä.

Keskiaikainen nimi kasville oli munkin pippuri, sillä munkit käyttivät sen siemeniä pippurin asemasta maustaakseen ruokaansa ja tukahduttaakseen lihallisia himojaan. Vielä nykyisinkin siveydenpuun kukkia heitellään Italiassa munkki- ja nunnanoviisien jalkoihin.

Tutkittu 1930-luvulta lähtien
Vuonna 1938 saksalainen tohtori Gerhard Madaus aloitti tutkimukset kasvin käyttötehosta. Tutkimuksia jatkettiin 1940- ja 1950-luvuilla. Saksassa haluttiin etenkin toisen maailmansodan aikana löytää kasvi lisäämään naisten maidon eritystä, koska liittoutuneiden pommitusten aiheuttama stressi tyrehdytti imettävien äitien maidontuotannon. Vuosina 1941¬1943 julkaistiin kolme tutkimusta, ja Saksassa tinktuuraa onkin ollut saatavilla jo 1950-luvulta lähtien.

Siveydenpuun kemiaa

Kasvin kemia tunnetaan vielä melko huonosti. Lehdissä on vitisiiniä, agnusidia, aukubiinia ja muita iridoidialkaloideja ja glykosideja. Marjoissa on flavonoideista kastisiinia, kämferolia, kvertsetagetiinia, penduletiinia, krysofanoli D:tä, 3,6,7,4-tetrametyylieetteriä, 6-hydroksikämferoli-3,6,7,4-tetrametyylieetteriä.
Kasvin haihtuvassa öljyssä on 1,8-sineolia ja -pineeniä, bornyyliasetaattia, kamferia, p-kymolia, sabineenia ja kastiini-kitkeröainetta.Kamferia erityisesti lehdissä kitkeräaineita marjoissa ja siemenissä.
Kasvi ei sisällä estrogeeniaktiivisia aineita eli ei siis ole ns. kasviestrogeeni.

Säätelee hormonitoimintaa

Vaikutusten tutkimisessa on vielä toivomisen varaa. Se kuitenkin tiedetään, että kasvin sisältämät aineet erityisesti siemenissä(pippuri)säätelevät hormonitoimintaa aivolisäkkeen ja hypothalamuksen kautta.
Ilmeisesti kasvin ainesosat matkivat Corpus luteumin toimintaa. Kohdun Corpus luteum muodostuu kuukausittain hajoavan ns. Graalin follikkelin kohtaan, joka sisältää munasolun. Corpus luteum erittää progesteronia, mikä valmistaa kohdun ottamaan vastaan mahdollisesti hedelmöittyneen munasolun.

Siveydenpuu muuttaa estrogeeni-progesteroni-tasapainoa. Se lisää luteinisoivan hormonin tuotantoa ja eritystä ja estää follikkelia stimuloivan hormonin vapautusta, mikä liiallisena saa aikaan premenstruaalioireita.
Siveydenpuu tukee Corpus luteumia sen omassa endokriinituotannossa kiimakierron toisella puoliskolla eli progesteronin määrä lisääntyy luteaalisessa eli kierron toisessa vaiheessa.
Siveydenpuulla on enemmän progesteroni- kuin estrogeenivaikutusta. Näin ollen sillä on suurempi vaikutus hormoonien vähenemiseen kuin alkamiseen. Jos progesteronia on vähän, estrogeenipitoisuus jää suureksi kiimakierron toisessa vaiheessa, mikä aiheuttaa PMS-oireita ja runsaan kuukautisvuodonkin naisissa.
Kasvi alentaa myös prolaktiinimääriä sitoutumalla aivolisäkkeen dopamiinireseptoreihin. Siveydenpuusta on löytynyt kolme dopamiiniergistä eli dopamiiniin vaikuttavaa yhdistettä, jotka estävät prolaktiinin vapautumista.

Kasvi vähentää estrogeenituotantoa, mikä lisää maidoneritystä. Kasvin käyttö saattaa parantaa hedelmöittymismahdollisuuksia, sillä se auttaa hormoniepätasapainosta johtuvaan hedelmättömyyteen.
Siveydenpuu saattaa myös helpottaa erilaisia vaihdevuosioireita.
Siveydenpuuta käytetään mm. näihin vaivoin

Naisten Kuukautisvaivat - Siveydenpuu sopii hormonaalisen tasapainon luomiseen hoidettaessa liiallisia tai liian usein toistuvia kuukautisia, välivuotoja, kuukautiskipuja, puuttuvia kuukautisia ja puberteetin epäsäännöllistä kuukautiskiertoa.
PMS: rintojen arkuuteen, kireyteen, päänsärkyyn ja turvotukseen - Siveydenpuu lievittää premenstruaalisyndroomaa, jonka oireita ovat rintojen arkuus, kireys, levottomuus, aggressiivisuus, päänsärky, mielialavaihtelut, masennus, ummetus, painonnousu, turvotus ja iho-ongelmat.Vitex kasvin lehtiä ja kukintorykelmiä on käytetty mm intiaanien käyttäminä iholoisten häätöön,purevien hyönteisten karkoittamiseen ja pahoja henkiä kerrotaan häädettävän polttamalla Vitex kasvia(samoin miten tunnetaan käytettävän mm Salvian lehtiä ja katajaa)Savustusmenetelmällä.
Menopaussin kuumiin aaltoihin ja mielialavaihteluihin Siveydenpuuta - käytetään menopaussiin liittyvissä kuumissa aalloissa, mielialavaihteluissa, myoomissa, endometrioosissa ja osteoporoosin torjunnassa.
*Ei hormonivalmisteiden käyttäjille eikä raskaana oleville naisille.Hevosilla ei tiedetä estettä tiineydenajan käytölle.
*Ensimmäisen käyttökuukauden aikana kuukautiskierron pituus voi muuttua ennen kuin se vakiintuu.
*Kasvi voi aiheuttaa joillekin allergisia reaktioita, päänsärkyä, pahoinvointia ja kuukautisvuodon runsastumista naisilla.

Kasvia ei pidä käyttää missään muodossa dopamiinireseptoriantagonistien kanssa.

Annostus pippureita: n 15g/vrk/hevonen

Suositellaan 4 vrk varoaikaa kilpailtaessa.

MUSTAHERUKKA:(Ribes nigrum)

(Osta: Mustaherukanlehti)
 

Tärkeä puutarhakasvi.

Rohtona käytetään lehtiä,marjoja ja siemenöljyä.

Vaikuttavat aineet mm:kamferoli,kversetiini,c-vitamiini(jota on jo lehdissäkin 25-kertainen määrä verrattuna esim appelsiiniin)sitruunahappoa,karoteenia, b-vitamiinia, gammolinoleenihappoa,pektiinia,rypälesokeria.

Virkistää,lisää sapeneritystä,alentaa verenpainetta,vahvistaa verisuonten seinämiä,supistaa limakalvoja, vilustumissairauksissa, kihtiin, reumaan, ripuliin, yskään, haavojen hoitoon.

Haittavaikutuksia ei tunneta!!

Tässä ihana juoma ihmisille:

5litr vettä

1 litr. mustaherukan lehtiä

1-2 sitruunaa

400g sokeria

herneen kokoinen nokare hiivaa

lehdet huuhdotaan ja sitruuna kuoritaan ja viipaloidaan.vesi kuumennetaan kiehuvaksi ja kaadetaan lehtien ja sitruunaviipaleiden päälle.Lisätään sokeri.Juoma jäähdytetään kädenlämpöiseksi ja siihen lisätään hiiva.Juoman annetaan käydä vrk ajan,minkä jälkeen se siivilöidään.Se on valmista joko heti nautittavaksi tai pullotettavaksi.Säilytetään viileässä.

Mustikka(vaccinium myrtillus)

(Osta: Mustikanlehti)

Vanhemmat ihmiset tuntevat mustikan sen kyvystä parantaa vatsatauteja ja flunssaa. Jos työskentelet paljon PC:llä tai näyttöpäätteellä tai jos ajat paljon autolla pimeään aikaan, nauti säännöllisesti mustikkaa. Se parantaa näkökykyäsi, sillä jo toisen maailmansodan aikana se tiedettiin ja lentäjille annettiin säännöllisesti mustikkaa hämäränäkökyvyn parantamiseksi

Marjat sisältävät flavonoideja, hydrokinonia, natriumia, neomyrtilliiniä, mangaania, omenahappoa, rautaa ja ursolihappoa. Uskotaan, että mangaanin puute on yhteydessä syöpäsairauksien syntymiselle.

Marjojen pigmentissä olevat antosyanidit vahvistavat verisuonten seinämiä ja auttavat siten verenkiertoa yleisesti ja ehkäisevät verisuonten kalkkeutumista ja esim peräpukamia. Mustikka vähentää silmien rasitusta ja parantaa hämäränäköä hiussuonten verenkiertoa nopeuttamalla. Nopeutunut verenkierto nopeuttaa silmän reagointia valaistuksen muutoksiin. Sen lisäksi, että se voimistaa silmien verenkiertoa, se myös lisää kemikaalia, joka voimistaa silmistä tulevien elektronisten impulssien voimaa aivoissa.

Marjojen sisältämä tanniini vaikuttaa limakalvoja vahvistavasti ja siten estää bakteerien ja virusten tunkeutumisen vereen. Tästä syystä mustikkaa on käytetty tulehdusten hoitoon, varsinkin suun ja suoliston osalta. Se myös vahvistaa mahahaavapotilaiden limakavoja.

Eräs Yhdysvaltalainen yliopisto katsoi mustikan tärkeimmäksi kaikista tutkitusta kasvista, koska sillä havaittiin voimakkaita antioksidanttisia vaikutuksia. Tutkimus totesi myös mustikan sisältävän useita kymmeniä syöpää ehkäiseviä aineyhdisteitä. Kuten: betakaroteeni, katekinit, kumariinit, kvertsetiini ja rutiini.

Myös muissa yliopistoissa on todettu mustikan antosyanidien vähentävän verisuonten kolesterolivaurioita erityisesti aivoissa. Kanadalaisissa kokeissa on todettu mustikan tuhoavan polioviruksen sata prosenttisesti, minkä uskotaan olevan pääosin mustikan suuren tanniinipitoisuuden ansiota.

Erään tutkimuksen mukaan mustikan flavonoidit myös alentavat veren pahan kolesterolin (LDL) tasoa

Mustikan lehtien sisältämä inuliini on eduksi diabeetikoille/kaviokuumeiselle ja myös se auttaa suun ja nielun tulehduksiin. Siksi sen läsnäolo mm kaviokuume, metabolia ym aineenvaihdunsairauksista kärsivien hevosten ruokinnassa on erittäin tärkeä.Auttaa myös suolistokatarrin ja muiden suolistotulehdusten hoidossa.

100 grammassa tuoreita marjoja on:
-- valkuaisaineet 0,67 g
-- A-vitamiini (RE) 7,9 µg
-- B1-vitamiini 0,03 mg
-- B2-vitamiini 0,03 mg
-- B3-vitamiini eli niasiiniekvivalentti 0,6 mg
-- B5-vitamiini eli pantoteenihappo 0,16 mg
-- B6-vitamiini 0,06 mg
-- C-vitamiini 44 mg
-- E-vitamiini (alfa-TE) 1,88 mg
-- H-vitamiini eli biotiini 1,1 µg
-- fosfori 20 mg
-- kalium 100 mg
-- kalsium 20 mg
-- koboltti <0,5 µg
-- kromi 2 µg
-- kupari 78 µg
-- magnesium 9,1 mg
-- mangaani 4,6 mg
-- molybdeeni <10 µg
-- pii 0,5 mg
-- rauta 0,56 mg
-- rikki 13 mg
-- sinkki 0,15 mg

Annostus hevosille: n.1dl kuivattu marjaa/ vrk ruuan joukkoon tai sellaisenaan, voidaan myös kostuttaa.

Ei varoaikoja.

MÄKIKUISMA: (Hypericum perforatum)

Rohdos moneen tarkoitukseen (sen sanotaan olevan 99 vaivan lääke)

käyttö mm. tuhoaa bakteereja, kiihdyttää ihon aineenvaihduntaa, lievästi puuduttava, ripuliin, matoihin, virtsavaivoihin. Edistää haavojen paranemista ja korjaa kudoksia.

Rauhoittaa keskushermostoa ja parantaa sydämen toimintaa

Voidaan käyttää myös ulkoisesti kylpy-/ alkoholi-/ öljyuutoksena mm. haavojen, palovammojen, ihottuman ja muiden ihovammojen hoitoon. Myös erilaisiin lihas ja nivelkipuihin.

HUOM! Mäkikuisma sisältää hyperisiini-nimistä ainetta joka auringossa voi nostattaa rakkulamaista ihottumaa iholle, eli on valoyliherkkä

MÄKIMEIRAMI:

Eläimille kasvista käytetään nuoret latvanversot ja täysivasvuiset, hyväkuntoiset vihreät lehdet.

Antiseptinen,hengitystievaivojen hoito, kouristuksia laukaiseva, rauhoittava, limaa irroittava, erilaisten suolistovaivojen hoito

Ulkoisesti käytettynä mm. edistää haavojen paranemista, helpottaa kutiavaa ihoa, erilaisten lihasvaivojen hoitona

HUOM! Ei suositella käytettäväksi tiineille eläimille!

MÄNTY: (Pinus sylvestris)

Männyn kuoren alla oleva elävä nilakerros ( Pycnogenol ) sisältää runsaasti puuta suojelevia flavonoideja ( proantosyanideja ), joita tutkitaan ympäri maailmaa mm myös Turun yliopistossa. Näiden flavonoidien arvellaan vaikuttavan: Syöpäkasvaimia estävästi, voimakkaan antioksidanttisesti, bakteerien ja virusten kasvua estävästi Alentaa veren triglyseridejä ja LDL kolesterolia On 50 kertaa parempi antioksidantti kuin C- ja E-vitamiini, betakaroteeni ja seleeni Estää histamiinin ylituotantoa ja solujen degeneroitumista Tehostaa C-vitamiinin vaikutusta elimistössämme Sisältämänsä kollageenin ansiosta se parantaa lihasten elastisuutta ja edistää oheisverenkiertoa Nila sisältää paitsi flavonoideja, myös vitamiineja sekä runsaasti sinkkiä, kalsiumia, rautaa ja mangaania.

Suomessa on valmistettu havupuu-uutejuomaa jo vuosia vuosia ja sen on nyt myös tutkimuksissa todettu auttavan hevosia mm kaviokuumeessa,tiineys ongelmissa,tulehdus ja kiputiloissa,iho-ongelmissa ynm.

hyvä karvanvaihtoaikaan, ravintolisä joka elvyttää, piristää ja hoitaa.

NIITTYMAITIKKA: (Melampyrum pratense) 

Tammoilla edistää maidon tuotantoa.Tunnetaan myös nimillä Maitoheinä tai Voiheinä.

........................................................................................................................................

Niittynätkelmä(Lathyrus pratensis)

Hernekasvien suvun ainoa keltakukkainen laji vakinaisessa kasvistossamme on niittynätkelmä. Sen nimeen on liitetty kansan suussa monia eläimiä: niittynätkelmä on omistettu suomen kielessä ainakin hiirelle, rotalle, koiralle ja jänikselle, jopa heinäsirkalle, myös lintuihin viitataan joissakin nimissä.Toiset vanhat lisänimet korostavat kasvin ehkä ilmeisintä ominaisuutta, hehkuvan keltaisia kukkia, mutta eräät nimistä, kuten kuninkaankäpälä tai suutelusheinä, vaativat jo enemmän tulkintaa - ehkä keltaisessa kukinnossa on suorastaan kuninkaallista loistoa tai kukan teriössä voi nähdä pusuun mutristetun suun.

Niittynätkelmä kasvaa aurinkoisilla niityillä, tienvarsilla, heinäpelloissa ja ruohoisissa metsissä. Lehdissä olevilla kärhillään kasvi tarttuu mihin tahansa tukeen tai omiin varsiinsa muodostaen läpitunkemattomia takkuisia kasvustoja, usein yhdessä sinikukkaisen hiirenvirnan kanssa. Niittynätkelmää käytetään rehuna sen valkuaisainepitoisuuden takia, siitä on myös keitetty teetä käytettäväksi hengitystievaivoihin. Nätkelmä on rehukasvina euroopan niityillä yhtä suosittu ja tunnettu kuin esim esparsetti.

Joissain lähteissä kerrotaan nätkelmän olevan myrkyllinen,sen myrkyllisyyttä ei kuitenkaan ole osoitettu olevan aiheellinen tieto hevosilla eikä nautaeläimillä ja viimeistään kuivaus vie vähäisetkin toksisuudet.Heinien joukossa nätkelmä on monilla paikoilla tuttu löytö.

Arto Paasilinnan Jäniksen vuodessa on niittynätkelmälläkin roolinsa:
Vatanenhan joutui etsimään seuralaiselleen niittynätkelmiä rehuksi matkatessaan jäniksen kanssa ympäri Suomea. 

• ahkeraliisa

• ahomansikka

• akileijat

• apilat

• auringonkukka

• kurjenpolvet

• kurkkuyrtti

• kurpitsat

• kuunliljat

• kärsimyskukka

• leskenlehti

• liljat

• luumu

• maitohorsma

• mintut

• niittynätkelmä

• ohdakkeet

• orvokit

• pelargonia

• pionit

• ruiskaunokki

• ruusut

• ruusupapu

• samettikukat

• siankärsämö

• sireeni

• tulppaani

• vuorikaunokki

• väinönputki

NOKKONEN: (Urtica dioica)  

(Osta: Nokkonen)

Nokkosen ravintoarvo on suuri. Nokkonen on suomalaisten merilevä, mutta siinä on vähemmän saastejäämiä. Se on kaikista vihanneskasveistamme ravintopitoisin . Tuoreessa nokkosessa on 15% hiilihydraatteja, 5,5% arvokkaita valkuaisaineita, 0,6% rasvaa ja tavattoman paljon kaliumia ja mangnesiumia. Lisäksi nokkosessa on a,b,c,e ja k vitamiinia. Nokkonen on hyvä proteiinin lähde.Kivennäisistä  mmrauta,kalium,pii,biotiini,fosfori,koboltti,kromi,kupari,rikki,sinkki,seleeni ym Se on hyväksi karvalle ja antaa lisää ruokahalua. Kuivattu ja murskattu nokkonen yhdessä Ruusunmarjan kanssa ehkäisee kaviokuumetta. (luonnolliset alkuaineet muodostavat erilaisia yhdisteitä biokemiallisesti) Imetyksen aikana nokkonen lisää maidoneritystä ja vähentää sitä vieroituksen yhteydessä.Estrogeeni pitoisuutensa vuoksi neuvottele käytöstä tarkoin. Nokkonen toimii hyvin myös hyönteiskarkoitteena, lannoitevetenä, huuhteluvetenä. Nokkonen on monikäyttöinen kasvi ja sen eri osia käytetään eri tarkoituksiin, eri kasvuvaiheissa hevosille tukemaan terveyttä sekä hoitamaan sairautta. Diureettinen kasvi, jonka käytöstä on hyvä keskustella esim hoitavan fytoterapeutin kanssa(mm kilpailevat hevoset). Nokkonen aiheuttaa kasveista yhtenä yleisempänä allergioita mm urticariaa. Kilpahevosten kanssa tarkkaa seurantaa hyvä ylläpitää, kasvi kohottaa hb arvoja, joilla kehoon vaikutuksia mm suorituskykyyn.Muistathan että mikäli hevosella on sydän tai verisuoni lääkitys tai se on ollut tai menossa leikkaukseen, keskustele nokkosen käytöstä tarkoin! Keinoja, ohjeita ja tarkempia neuvoja kannattaa kysyä.

Annostus n.5-50g vrk riippuen kohde käyttäjästä/ tarpeesta

Suomalainen tutkimus tietolähde:

• https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/www/Hankkeet/Boreal%20Herb%20Center%20Mikkeli/Tapahtumia/Nokkosseminaari/BHC_Nokkosseminaarimoniste.pdf
•  www.botanical.com/botanical/mgmh/n/nettle03.html