Hevosille myrkyllisiä kasveja

On olemassa kasveja, jotka tappavat välittömästi pieninäkin annoksina ja niitä, jotka aiheuttavat hitaasti myrkytysoireita. Tyypillisiä oireita ovat lihasvapina, hikoilu, sekavuus, syljen tai vaahdon lisääntyminen, lamaantuminen, runsas ripulointi, iho-oireet, pulssi muuttuu tykyttäväksi ja epävakaaksi.

Jotkin kasvit luokitellaan myrkylliseksi, vaikka niiden vaikutus ei olisikaan suorastaan myrkyllinen, vaan joiltain osin haitallinen esim. joissain oppaissa mm. Nokkonenkin luokitellaan myrkkykasvikksi, mutta sen "myrkyllisyys" löytyykin vain polttavista lehdistä. jne.

Suomessa hevosille suunnattuja kasvihoito-oppaita ei ole juurikaan, joten tieto monissakin yleisoppaissa saattaa olla erittäin häilyvä. 

"Koska hevonen ei oksenna on ensiapua tärkeämpää ennaltaehkäisy!"

Tarkista siis mitä laidun sisältää ja karsi pois myrkylliset kasvit esim. kaskeamalla. Jos laitumella on riittävästi ravintoa ei hevonen normaalisti kajoa myrkkykasveihin, mutta jos ravinto loppuu ja tekemisen puute vaivaa hevosia, sortuvat ne ennemmin tai myöhemmin maistelemaan myös huonoja ja myrkyllisiä kasveja. 

Hätätilanteita varten pidä talliapteekissa aina lääkehiiltä. Se tasaa nopeasti myrkylliset aineet elimistössä. Saatavana liuoksena apteekeista, mikä helppo laittaa hevosen suuhun lääkeruiskulla. Myrkytys tilanteissa/ epäilyissä soita AINA myös eläinlääkärille!

YLEISESTI OTTAEN KASVI SINÄLLÄÄN EI USEINKAAN OLE TAPPAVA, MUTTA ANNOSKOOT OVAT NE, JOTKA SAATTAVAT TAPPAA (VOIHAN HEVONEN JOPA JUODA VETTÄKIN LIIKAA JA MENEHTYÄ SIIHEN.

Myrkylliset kasvit sisältävät solukoissaan aineita, jotka ovat toisille eliöille vahingollisia vaikuttaessaan joko ulkoisesti kosketuksen kautta (ihoa ärsyttävät kasvit) tai sisäisesti jouduttuaan kasveja syövien eläinten elimistöön. Tavallisessa kielenkäytössä myrkkykasveja ovat ihmisille tai kotieläimille myrkylliset lajit.

Cantellin ja Saarnion (1936) teoksen "Suomen myrkylliset ja lääkekasvit" jälkeen meillä ei ole ilmestynyt yhtään kokonaista kirjaa myrkkykasveista ennen Botanian julkaisua (1. painos 1993, 3., uudistettu p. 2001).

Hyviä puolikkaita toki ovat:

• "Suomen terveyskasvit" (Huovinen & Kanerva 1982),
• "Myrkytystieto" (Kinos ym. 1992) sekä
• "Luonnonvaraiset hyöty- ja myrkkykasvit" (Aaltonen & Corander 1997).
• Tuorein, värivalokuvin varustettu teos kotimaisista myrkkykasveista on Paarlahden (2005) "Myrkkykasvit".

Botanian myrkkykasviteos esittelee runsaat 200 myrkyllistä kasvia tai kasvisukua: huonekasveja, puutarhojen ja puistojen koristekasveja sekä mm. tropiikin eksoottisia myrkkykasveja. Suomen luonnonvaraisista kasveista mukana ovat kaikki tappavan myrkylliset kasvit sekä kaikki Pohjois-Karjalan alueella tavattavat myrkkykasvit.

Kasveista on pyritty kertomaan levinneisyyden, tuntomerkkien sekä myrkyllisyys- ym. seikkojen ohella tietoja kasvin mahdollisesta lääkekäytöstä ja muusta hyötykäytöstä sekä kasvin historiaa ja esim. kasviin liittyviä tarinoita ja uskomuksia.

Myrkyllisiä kasveja on paljon

Suomessa kasvaa alkuperäisinä tai kotiutuneina tulokkaina 20 erittäin myrkyllistä putkilokasvilajia (sanikkaisia tai kukkakasveja) sekä noin 80 lievemmin myrkyllistä lajia. Vaikka monet näistä ovat harvinaisia, määrä on varteenotettavan suuri, sillä putkilokasvistomme käsittää vain noin 1400 lajia. Lisäksi on vielä yli 200 lajia viljeltyjä, enemmän tai vähemmän myrkyllisiä koristepuita ja -pensaita, perennoja sekä huonekasveja.

On myös syytä muistaa, että tietämys kasvien myrkyllisyydestä ja myrkkyaineista on vielä sangen puutteellista. Läheskään kaikista kasveista ei pystytä sanomaan, ovatko ne myrkyllisiä vai eivät. Myrkyllisyys on erilainen kasvin eri osissa ja muuttuu myös kasvin iän mukana.

Miksi kasvi on myrkyllinen?

Perussyy kasvien myrkyllisyyteen on niiden puolustautuminen "vihollisiaan" vastaan. Esim. kuoreen varastoitunut myrkkyaine torjuu tuhohyönteisiä. Useat myrkkykasvit ovat kitkeriä, ja kasvinsyöjäeläimet jättävät ne syömättä. Tällainen kasveja syövien eläinten aiheuttama evoluutiopaine on saattanut johtaa myrkyllisten lajien ja rotujen kehittymiseen sekä yleistymiseen. Myrkyllisten lajien suhteellinen osuus onkin suurin sellaisilla alueilla, joilla on harva kasvipeite ja paljon kasveja syöviä eläimiä.

Kasvimyrkyt vaikuttavat eri eliöihin hyvin eri tavalla. Linnut ja eräät muutkin eläimet syövät haitatta monia meille myrkyllisiä marjoja (esim. näsiän) ja samalla levittävät näiden kasvien siemeniä. Kasvikunnassa tunnetaan yleisenä myös ilmiö, jossa kasvien erittämät kemialliset aineet ovat vahingollisia toisille kasviyksilöille ja -lajeille (allelopatia). Esim. juolavehnän, sananjalan ja sianpuolukan haihtuvat, sadeveden mukana lehdistä huuhtoutuvat tai kasvien juurista suoraan maahan uuttuvat myrkkyaineet saattavat vaikutusalueellaan ehkäistä muiden lajien siementen itämistä ja taimien kasvua. Tällaista kemiallista sodankäyntiä harjoittavia kasveja ei kuitenkaan pidetä varsinaisina myrkkykasveina.

Eräät sienille ja bakteereille myrkylliset aineet kertyvät kasvin vioittuneisiin soluihin sekä niiden lähistölle ja ehkäisevät esimerkiksi loissienten rihmojen kasvua.

Mistä tuntee myrkyllisen kasvin?

Myrkkykasvit on tiedettävä ja tunnettava jokainen erikseen - valitettavasti niillä ei ole yhteisiä tuntomerkkejä. Kaikki eivät edes ole pahanmakuisia. Lisäksi ne jakaantuvat koko kasvi- ja sienikunnan alueelle. (Levistä sen sijaan - eräitä sinibakteereja lukuun ottamatta - myrkyllisiä lajeja ei juuri tunneta.) Selviä keskittymiä tiettyihin heimoihin on kylläkin havaittavissa. Erityisen runsaasti myrkyllisiä lajeja on leinikki-, koiso-, lilja- ja hernekasveissa.

Usein saman suvun lajit ovat myrkyllisiä, mutta joskus kahdesta hyvin läheisestä lajista vain toinen on myrkyllinen. Tällaisia ovat mm. myrkyllinen koiranheisi (Viburnum opulus) ja amerikanheisi (V. (opulus ssp. ) trilobum), jota viljellään syötävien marjojensa vuoksi. Joskus eroja voi olla saman lajin eri rotujen välillä kuten lupiinien suvussa, tai koristekasvien lajikkeiden välillä, kuten joulutähden, jonka jalostetut lajikkeet ovat myrkyllisiä, kun taas luonnonvarainen joulutähti lienee myrkytön. Tästä syystä ulkomaiset käsitykset kasvien myrkyllisyydestä tai syötävyydestä eivät aina ole suoraan sovellettavissa meillä.

Mikä kasvinosa on myrkyllinen?

Useimmat lajit ovat myrkyllisiä kaikilta osiltaan ja kaikissa kehitysvaiheissaan. Toisinaan kuitenkin myrkkyaineet ovat keskittyneet vain tiettyihin kasvinosiin. Esim. perunan vihreät osat ovat solaniinin vuoksi myrkyllisiä, mutta maanalaiset mukulat jokapäiväistä ruokaamme.

Myrkyllisyys voi myös muuttua iän mukana. Nuoren vehkan lehdet saattavat olla jopa syötäviä, mutta vanhemmalla kasvilla sekä hedelmät että lehdet ovat myrkyllisiä. Pärskäjuurella taas lehtien myrkyllisyys alenee iän mukana. Myös maaperän ominaisuudet vaikuttavat joskus kasvin myrkyllisyyteen.

Kasvimyrkkyjen kemiaa

Useimpien vaarallisten kasvi- ja sienimyrkkyjen kemiallinen rakenne tunnetaan. Kiinnostusta niihin on lisännyt se, että monet niistä ovat pieninä annoksina ja oikein käytettyinä hyödyllisiä lääkeaineita. "Sola docis facit venecum" (pelkkä annostus tekee myrkyn), totesi jo 1500-luvulla kuuluisa lääkäri Paracelsus.

Olen listannut luetteloon myös ne kasvit, jotka joissain oppaissa luokitellaan myrkylliseksi, mutta ovat kuitenkin hevosille sopivia. 

                                                       ............................... 

A) 

Aasinkorvat (Syngonium)

 
Saattavat aiheuttaa iho- ja silmä-ärsytystä, limakalvokipua ja turvotusta.  Suu huuhdellaan. Jos kehittyy nieluturvotusta tai silmäoireet jatkuvat, potilas tulee toimittaa lääkäriin

Agaavet (Agave)
Saattavat aiheuttaa iho- ja silmä-ärsytystä, limakalvokipua ja turvotusta.  Suu huuhdellaan.

Aitalikusteri (Ligustrum vulgare)
Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

Aitoelämänlanka (Pharbitis (Ipomoea) purpurea)
Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

Alppiruusut (Rhododendron)
Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

Alvejuuret (Dryopteris)
Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

Alsikeapila(Trifolium hybridum)

Kasvi luokitellaan etenkin hevosille myrkylliseksi,mutta on viimeaikoina tutkimuksissa todettu, että usein miten syy ei oireiluun ole kasvi itsessään(agronet), vaan sen symbiooissa elävä sienikasvusto.(sieniä elää myös muissa kasveissa ja maa aineksessa, joten usein miten myrkytystapaukissa joihin ei ole voitu suoraan asettaa kasveja syyllisiksi, on syy ollut sienet.

Ongelmia tulee silloin kun kasviin pesiytyy sieni nimeltä acremonium coenophialum. Tämä sieni erittää myrkkyä, joka kiihdyttää aivojen dopamiinin vaikutusta. Siitä seuraa, että tammat eivät tule kiimaan, tai kiimaväli voi selkeästi pidentyä. Tiineydet pitenevät selvästi kantavilla tammoilla ja lisäksi varsovilla tammoilla voi olla myös agalactiaaeli maidon puutetta. Myös istukat voivat paksuuntuaja varsat syntyvät normaalia heikompina.

Näillä tammoilla on prolaktiini- ja progesteronipitoisuus alhaisempi kuin normaaleilla tammoilla. Prolaktiini on hormooni, joka saa aikaan maidon muodostuksen varsoneilla tammoilla ja progesteroni on keltarauhashormooni, joka ylläpitää tiineyttä. Kuukautta ennen varsomista progesteronipitoisuuden pitäisi nousta, mutta tätä sienimyrkkyä saaneilla tammoilla nousua ei tapahdu ja täten tiineys voi jatkuu keskimäärin 20 vrk normaalia pitempään. Tällöin esiintyy normaalia enemmän erilaisia varsomisongelmia, isoja varsoja tai keskosvarsoja ja niillä asentovirheitä synnytyksessä. Eläinlääkäri voi hoitaa myrkytystä erityisluvan vaativalla domperidoni-lääkityksellä.

Maatiloilla, joissa on toistuvasti esiintynyt tämäntyyppisiä ongelmia, kannattaisi ehdottomasti tarkistaa laitumet ja niistä saadut heinät. Mikäli infektoitunutta alsikeapilaa tai esim.nurminataa löytyy, laitumet tulisi kääntää ja kylvää uudelleen.(prohevonen)

Alsikeapila on ns tulokas laji(kuten esim Lupiini)

Apilarehuja ylipäätään käytettäessä on aina muistettava myös puhaltumisriski. Apiloiden (puna- ja valkoapila) sisältämät saponiinit aiheuttavat pötsin(hevosella ei pötsiä!!) sisällön vaahtoamista, mikä voi johtaa eläimen puhaltumiseen.

Myös virnan on havaittu puhalluttavan lehmiä ja lampaita Amerikassa.(syy siihen, miksi mm suomessa virnaa pidetään "myrkyllisenä hevosillekin". Alsikeapilasta on ristiriitaista tietoa: joidenkin lähteiden mukaan se aiheuttaa puhaltumista, joidenkin toisten mukaan alsikeapila voi jopa estää puhaltumista.

Ohjeeksi puhaltumisen ehkäisyyn voi antaa käytännön vinkkejä:

• apiloita kasvatetaan ainaseoskasvustona heinäkasvien kanssa, laitumilla suositaan valkoapilaa  
• varsinkaan syksyllä hallayön jälkeen eläimiä ei päästetä laitumelle ennen kuin ilma ja kasvusto ovat lämmenneet.   
• Myöskään rehevään kasvustoon ei eläimiä kannata päästää esimerkiksi heikomman laitumen jälkeen suoraan.   
• Kuivan heinän tai säilörehun syöttäminen ennen laitumelle laskua vähentää riskiä.   
• Eläinten vapaa juomaveden saanti laitumella tulee varmistaa.    
• On tehty myös havaintoja, että rypsipuristeen syöttäminen vähentäisi puhaltumisriskiä. On myös mahdollista, että jotkut lehmät ovat rakenteeltaan sellaisia, että puhaltuvat helpommin.   
• Voi olla myös niin, että ruokinnassa on jotakin muuta häiriötä tai epätasapainoa ja apila vain toimii laukaisevana tekijänä puhaltumiselle. Tämä teoria pätee osittain myös hedelmällisyysongelmiin.  
• Laitumella olevia eläimiä tulee tarkkailla säännöllisesti ja varautua puhaltumisen ensiapuun pitämällä varastossa muutamaa pulloa ruokaöljyä.

Asikeapila on siis minun mielestäni jälleen kerran hyvä esimerkki siitä, onko todellista tutkittua tietoa siitä, onko kasvi HEVOSELLE haitallinen vai ei.Ole siis aina varovainen, jos et tiedä varmaksi,ja etenkin, jos muutkan eivät osaa esittää täyttä varmuutta.Jos epäilet ,että laitumellasi kasvava apila sisältää sinikasvustoa tai siitä on varmuus, voit maan hoito asioissa kääntyä esim www.suomenniittysiemen.fi puoleen ja saat kattavia ohjeita.(Nina/Luontoäidin hevoset)

Amatsoninlilja (Eucharis x grandiflora)
Mahan ärsytysoireita aiheuttava kasvi. Runsaasti syötynä saattaa aiheuttaa vapinaa ja kouristuksia. Jos on syöty kasvin sipuliosaa tai runsaasti muita kasvinosia, annetaan lääkehiiltä.

.................................................................................................................................................................

B)

.................................................................................................................................................................

C) 

Chilipippuri (Capsicum)
Kasvi aiheuttaa lähinnä paikallisia ärsytysoireita.

.................................................................................................................................................................

D) 

.................................................................................................................................................................

E) 

Elämänlangat (Pharbitis (Ipomoea))
Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

Espanjanneito (Nigella hispanica)
Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

Euroopansorvarinpensas (Euonymus europaeus)
Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

................................................................................................................................................................ 

F)

Flamingonkukat (Anthurium)
Kasvi aiheuttaa lähinnä paikallisia ärsytysoireita.

................................................................................................................................................................ 

G)

................................................................................................................................................................ 

H)

HIIRENVIRNA: (V. cracca)

Siemenet sisältävät myrkyllisiä valkuaisaineita, jotka saattavat aiheuttaa syanidi myrkytyksen. 

Heliotrooppi (Heliotropium arborescens)
Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

HEVONHIERAKKA: 

Ei ole hevoselle myrkyllinen, vaikka eräät muut eläimet voivat saada siitä oireita, ripulia. kts. Hevosen rohtokasvit. 

Hevoskastanjat (Aesculus)
Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

Hullukaali (Hyoscyamus niger)
Kasvi on myrkyllinen. Tyypillisiä oireita ovat suun kuivuminen, jano, nielemisvaikeudet ja mahaoireet. Suurilla annoksilla myös levottomuus, huimaus, kouristukset ja tajuttomuus ovat mahdollisia. Siemenet ja lehdet sisältävät eniten myrkyllistä ainetta. Muutama siemen voi jo aiheuttaa lapselle oireita. Kasvia syöneelle annetaan lääkehiiltä ja hänet toimitetaan lääkäriin

HULLURUOHO: (Datura stramonium)

 Pahanhajuiset kukat. Mustat erittäin myrkylliset siemenet ovat piikkisen siemenkodan sisällä. Siemenet ovat makeita, mutta myrkyllisiä. Lieviä myrkytysoireita ovat käheys, nielemisvaikeudet ja voimakas jano. Vaikeissa tapauksissa iho punertuu, silmäterät eivät reagoi valoon. Potilasta huimaa, näkö hämärtyy ja hän näkee värillisiä harhanäkyjä. Koko kasvi on myrkyllinen.

.................................................................................................................................................................

I)

Ihmekukka (Mirabilis jalapa)

.................................................................................................................................................................

J)

JOULUTÄHTI (Euphorbia pulcherrima)
Kasvi saattaa mahan ärsytysoireita sekä ihoärsytystä. Suu ja iho huuhdellaan.

JÄTTIBALSAMI(Impatiens glandulifera)

Myrkylliseksi luokiteltu vieraslaji.Huomioitavaa on, etteivät kaikki balsamikasvit ole myrkyllisiä,esim Mummon balsami(Impatiens balsamina)joka onkin rohtokasvi ja paljon käytetty mm homeopatiassa.Mummon balsami soveltuu myös hevosten fytoterapiaan niin ulkoisesti kuin sisäisesti käytettynä.

Muutamia balsamikasveja joiden myrkyllisyydestä hevosille ei ole täyttä varmuutta ovat esim: Sateenkaari balsami(Impatiens hawkeri),Amppeli balsami(Impatiens repens) sekä Rikka balsami(Impatiens parviflora).

.................................................................................................................................................................

K)

KALLIOKIELO: (Polygonatum odoratum)

 Myrkyllinen kokonaan kuten tavallinen kielokin.

                           ********************************************

KALMIAT: (Kalmia)
Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

                          *********************************************

KANARIANTRAAKKIPUU: (Dracaena draco)
Kasvi on myrkyllinen.

                           *********************************************

KIELO: (Convallaria majalis)

Koko kasvi on myrkyllinen. Myös kielomaljakon sisältämä kukkavesi on myrkyllinen. LEHDET VOIVAT AIHEUTTAA ULKOISTA KOSKETUSÄRSYTYSTÄ.

KIHOKKI:

KOISOT:

KORTTEET:

mm. Suokorte ei varsinaisesti tapa, mutta aiheuttaa vakavia oireita.

KUISMAT:

Voivat aiheuttaa yliherkkyyttä auringonvalolle, aiheuttaa myös ihottumaa.

KULTASADE:

Roikkuva kasvi. Etenkin siemenet erityisen myrkyllisiä.

KURJENMIEKKA:

KUUSAMA: (Lonicera-lajit)

Kokonaan myrkyllinen

KOIRANHEISI: (Vuburnum opulus)

 Pensaan korkeus on 1-4 m ja kasvaa Etelä-Suomen lehdoissa. Koko kasvi on myrkyllinen.

KOIRANKIELI: (rohtokoirankieli) (Cynoglossum officinale)

 Myrkyllinen, rauhoitettu. Sisältää vahvaa narkoottista hermomyrkkyä.

KONNANLEINIKKI: (Ranunculus sceleratus)

 Lehdet ärsyttävät ihoa ja aiheuttavat rakkuloita.

KÄENKUKKA: (Lychnis flos-cuculi)

KÄÄRMEENPISTOYRTTI: (Vincetoxicum hiruninaria)

Sisältää hyvin myrkyllistä maitiaisnestettä. Toipumismahdollisuudet huonot.

.................................................................................................................................................................

L)

LEINIKIT

Niitty-ja rönsyleikki myrkyllisiä.Niittyleinikin kukat ovat hevosille harvoin tappavia tai edes suuresti myrkyllisiäkään. Aiheuttavat tosin helposti vatsanväänteitä, ripulia ja mahdollisia ihottumia.Suu ja suupielet voivat rikkoutua ja silmät turvota. Kuivattuna sellaisenaan tai muun heinän joukossa ei niittyleinikki ole oireita antava/myrkyllinen tms vaan on syötävää.Kuivatus siis poistaa niittyleinikin haitallisuudet.

 Lehtokuusama (Lonicera xylosteum)

Myrkyllinen.

Lehtosinijuuri (Mercurialis perennis)
Kasvi on myrkyllinen.

LUMIMARJA: (Symphoricarpos racemosus)

 Myrkyllinen, valkomarjainen koristepensas, usein villiintynyt.
Aiheuttavat lähinnä mahaoireita. Saattaa aiheuttaa tokkuraisuutta, jos syöty määrä on hyvin suuri. Yli 10-15 marjaa syöneelle annetaan lääkehiiltä.

 Lupiinit (kitkerät) (Lupinus)
Lajeja on monta sataa. Osa niistä on syötäväksi kelpaavia ja osa myrkyllisiä. Ylesiesti tiinvarsilla kasvava lupiini on myrkyllinen.

Lyhtykoisot (Physalis alkekengi (P. franchetii))
Kasvi on myrkyllinen.

.................................................................................................................................................................

M)

 Maustesahrami (maustekäyttö on vaaratonta) (Crocus sativus)
Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

MARJAKUUSI:

Hevosten keskuudessa hyvin pidetty. Yksi suupala riittää tappamaan hevosen välittömästi. Poistettava laitumelta!

Mooseksenpalavapensas [F] (Dictamnus albus) 
Ihoaltistus voi aiheuttaa valon vaikutuksesta ihottumaa, palovammoja tai rakkuloita. Iho huuhdellaan ja se tulee suojata UV-valolta (auringonvalolta) vähintään kahden vuorokauden ajan. Hoidetaan oireenmukaisesti.

Mustakuusama (Lonicera nigra)
Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

MYRKKYKATKO: (täplikas katko) (Conium maculatum)

 ÄLÄ SEKOITA KOIRANPUTKEEN. HYVIN VAARALLINEN. Lehteä hieraistaessa myrkkykatkosta lähtee epämiellyttävä, tunkkainen haju, mutta koiranputkesta raikas, porkkanainen tuoksu. Varressa on tummanpunaisia täpliä. Sisältää lähinnä alkaloideja koniini ja N-metyylikoniini. Määrät vaihtelevat kasvin iän ja vuodenaikojen mukaan. Koniini on voimakas myrkky, joka imeytyy helposti iholtakin. Iholla se aiheuttaa tunnottomuutto lamaannuttamalla tuntohermojen päätteet.

MYRKKYKEISO: (Cicuta virosa)

 ÄLÄ SEKOITA KOIRAN- TAI VÄINÖNPUTKEEN. Noin metrin korkuinen ja tuoksuu hyvälle. Myrkyllisin kasveistamme. KAsvaa vesiperäisellä maalla, Lapissa harvinainen. Usein koko kasvi kelluu veden päällä, varren ja juuren alaosa on jaettu kammioihin tai lakoreihin, jotka ovat hyvä tuntomerkki. Koko kasvi on myrkyllinen.

MYRKKYKIRVELI: (Chaerophyllum temulum)

 Harvinainen.

MÄKIKUISMA: (H. perforatum)

Mäkikuisma sisältää valoherkistäjäainetta nimeltä hyperiini, joka herkistää ihon auringon valolle ja iholle saattaa muodostua rakkuloita

.................................................................................................................................................................

N)

NÄSIÄ: (Daphne mezereum)

 Pensas on korkeudeltaan 40-150 cm. Koko kasvi on myrkyllinen.

................................................................................................................................................................

O)

OHDAKKEET:

Eivät varsinaisesti ole myrkkykasveihin kuuluvia, mutta aiheuttavat haavoja ja poltetta hevosen suuhun ja suu pieliin. Ohdakkeet ovat erittäin hyviä vanhoille hevosille ja niille jotka tarvitsevat lisäravinteita.

ORAVANMARJA: (Maianthemum bifolium)

 Koko kasvi on myrkyllinen.

.................................................................................................................................................................

P) 

PELTOEMÄKKI: (Fumaria officinalis)
Sisältää useita alkaloideja, mm. fumariinia, sinaktiinia ja protopiinia.

PELTOVILLAKKO: (Senecio vulgaris)

 Koko kasvi on myrkyllinen.

PAATSAMA: (Frangula alnus)

 Paatsaman kuori ja marjat ovat myrkyllisiä.

PAHAPUTKI: (Oenanthe aquatica)

PUJO:

Joissain lähteissä tämäkin kasvi luokitellaan myrkylliseksi eläimille. Hevoset kuitenkin saavat ja voivat syödä pujoa ja tekevätkin sitä mielellään. Pujo on suoliston ja ruuansulatuksellisesti hyvä rohtokasvi, joka lisää syljeneritystä, edistää ruuansulamista ja jne. 

................................................................................................................................... .............................

R)

 RENTUKKA: (Caltha palustris)

                                        *******************************

RUOHOKANUKKA: (Cornus suecica)

RAPARPERI:

Ei ole hevoselle myrkyllinen, mutta oksaalihappopitoisuutensa vuoksi suositellaan vain esim ulkoiseen käyttöön, jossa sillä onkin hyvät ominaisuudet esim nivel vaivojen hoidossa (ns "vetävä" vaikutus=poistaa nestettä).

Ritarinkannukset (Delphinium)
Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.

Ritarinkukat (Amaryllikset) (Hippeastrum)
Mahan ärystysoireita aiheuttava kasvi. Annetaan ½ lasillista juotavaa. Jos on syöty kasvin sipuliosaa tai runsaasti muita kasvinosia, annetaan lääkehiiltä.

ROHTORAUNIOYRTTI:

Myös tästä kasvista puhutaan joissain oppaissa myrkyllisyydestä, näin ei kuitenkaan ole. Rohtoraunioyrtti eli mustajuuri tai räkäjuuri on erittäin rohdoksellinen ja hyvä kasvi hevosten nivel- ja luustosairauksien hoidossa. Annetaan sisäisesti, ulkoisestikin käytetään hauteissa. Myös ihmiset voivat tätä vanhaa rohtokasvia käyttää (käytetään juuret). 

 ...............................................................................................................................................................

S)

SANIAINEN eli IMARRE:

Runsaammin syötynä myrkytys, pieni satunnainen annos ei myrkytä. KATSO MYÖS KIVIKKOALVEJUURI, KOHDASTA HEVOSEN ROHDOS KASVIT!

SORMUSTINKUKKA:

Erittäin myrkyllinen kaunis kukka.oikein käytettynä hyvä sydänlääke. Apteekkirohdos.

 SINIVUOKKO: (Hepatica nobilis)

SORSANPUTKI: (Sium latifolium)

SUDENMARJA:  (Paris quadrifolia)

 Yleinen koko maassa Lappia lukuunottamatta. Koko kasvi on myrkyllinen.

SUOKORTE: (Equisetum palustre)

SUOKUKKA: (Andromeda polifolia)

SUOPAYRTTI: (Saponaria officinalis)

SUOPURSU: (Ledum palustre)
Koko kasvissa on myrkyllistä haihtuvaa öljyä.

SUOPUTKI: (Peucedanum palustre)

SÄRMÄKUISMA: (Hypericum maculatum)

.................................................................................................................................................................

T)

TAMMI:

Terhot ja lehdet myrkyllisiä. Aiheuttaa mm. ummetusta ja munuaisongelmia,silloin jos ne ovat tippuneet puusta maahan ja mahdollisesti maassa olleet noin viikon.Oireita syntyy helpoimmin siksi syksy aikaan tai, mikäli puussa/metsässä elää paljon oravia tai muita eläimiä, jotka puissa kiipeillessään tiputtavat maahan terhoja. hevosille kuitenkin terho on monin verroin myrkyllisempi kuin varsinaisesti lehdet.Mikäli laitumella kasvaa tammi, helpoin hoito on haravoida puun alunen säännöllisesti.Myös tammen lajierojen välisiä myrkyllisyys eroja löytyy.

TAIKINAMARJA: (Ribes alpinum)

TERTTUSELJA: (Sambucus racemosa)
Marjat ovat myrkyllisiä.

.................................................................................................................................................................

U)

UKONPUTKI: (Heracleum sphondylium)

Ukonputkessa on valonherkistäjäaineita. Tuoreiden lehtien ja varsien koskettaminen aiheuttaa ihottuman, joka pahenee auringon säteiden vaikutuksesta. Alussa iho punoittaa, myöhemmin siihen muodostuu nestemäisiä rakkuloita, joista puhkeaa märkäisiä haavoja.

.................................................................................................................................................................

V)

 VAIVERO: (Chamaedaphne calyculata)

VALKOVUOKKO: (Anemone nemorosa)

VEHKA: (Calla palustris)
Yleinen suo- ja rantakasvi. Korkeus 20-40 cm. Juurakko ja marjat myrkyllisiä.

VUOKOT: (Anemone-lajit)
Koko kasvi on myrkyllinen.

VILLAKOT:

Erityisesti Jaakonvillakko hyvin myrkyllinen. Poistettava laitumelta!

.................................................................................................................................................................

Sivu vielä keskeneräinen!

Lähdeluettelo:

PfytoParmaca

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Hilary Self

joensuu.fi