Ruoka, hevosesi lääke

 

2.6.2010_062.jpgHevoset ovat laiduneläimiä ja niiden luonnollinen ravitsemus koostuu täysin luonnon antimista. Nykyhevosellekin olisi ideaali tilanne elää kasvillisuudeltaan monipuolisilla luonnonlaitumilla. 

Nykyaikaisen lääketieteen historia on melko nuori. Ennen sen kehittymistä elettiin luonnosta saatavien kasvien ja muiden rohtojen varassa. Ihmiset valitsivat luonnosta lääkeaineita sisältäviä kasveja, kokeilivat niitä yritysten ja erehdysten kautta. Asiaan liittyi paljon mystiikkaa, taikuutta ja poppamieskulttuuria. Eri kulttuurit käyttivät samoja kasveja samoihin käyttötarkoituksiin, toisistaan tietämättään. Moderneilla tutkimuksilla on pystytty selvittämään kasvien tehoaineiden vaikutuksia, ei kuitenkaan lähimainkaan kauttaaltaan.

Kun hevoset lisääntyvät, lisääntyvät myös tutkimukset, analyysit, ravinto-opilliset periaatteet ja vaatimukset hevosen käytöstä. Puhutaan paljon ravitsemuksesta ja sen koostumuksesta. Kiistellään heinän kortisuudesta tai lehtevyydestä. On selkeitä tieto- ja taitoeroja. Analysoimme ravintoa, mutta emme ravinnon käyttäjää.

Unohdamme hämmästyttävän usein sen seikan, että hevonen elää maasta ja sen antimista, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että hevonen syö kasveista juuret, varret, lehdet, siemenet, kukinnot, versot, marjat, hedelmät ja kuoretkin. Eli kasvinsyöjäeläimelle kelpaa ja kuuluu ravintoketjuun kasvikunnan koko skaala.

 

Keho tuntee luonnonaineet

Näitä eri kasvien osista saatuja mineraaleja ja hivenaineita sekä vitamiineja teollisuudessa syntetisoidaan ja saatetaan markkinoille hevosten ruokintaan lisäksi, hevosille jolle usein ruokalähteenä on heinä, kaura, lisä kivennäiset ja jokin teollinen perusrehu.

Ruoka olkoon hevosen lääke, sama periaate koskee meitä ihmisiäkin. Onko hevonen luotu tiivistetyn ja muunnellun ruoan syöjäksi? Raspattiinko hevosten hampaat yhtä usein kuin tänä päivänä, oliko ennen mahahaavoja tai puhumattakaan head shaking-oireilusta? Tai kuinka moni kärsi ihottumasta kesäisin?

Ruoalla on terveyden ylläpitämiseen väistämätön päärooli. Kasvit ja luonnon tuotteet auttavat optimaaliseen ja ennen kaikkea orgaaniseen ravinnon saantiin, jonka kaikkien elollisten eläinten ja ihmisten keho on evoluution aikana luotu hyväksi käyttämään. Keho tuntee vaikuteaineet ja ravintoaineet ja osaa käyttää niitä hyödykseen. 

 

Helppo ja vaivaton ”hampurilaisyhteiskunta” 

Mitä prosessoidumpaa ravinto on, sitä enemmän se käy elimistön kimppuun, keho kuonaantuu ja kuormittuu aiheuttaen pitkittyessään esimerkiksi allergioita, iho-oireita, suolistovaivoja ja käytöshäiriöitä. Hyvinvoinnin edellytykset ovat siis melko helposti saavkasveja_kes2_0741.jpgutettavissa?

Olemme ehkä vain unohtaneet alkukantaisia oppeja ja keinoja, joilla terveys voidaan ylläpitää kotikeinoin. Ennen hevosille niitettiin parasta heinää, se sisälsi kivennäisrikkaita niitty- ja ojakasveja, järvi- ja vesikasveja sekä erilaisia metsänreunan kasveja - niitä joita tämän päivän ihmiset luulemme olevan rikkakasveja ja roskaruohoa. Kaikessa viisaudessamme viljelemme hevosille heinää, joka sisältää vain muutamaa kasvivalikoimaa. Elämme tehoviljelyaikaa.

Mekö muka tiedämme mikä on parasta? Kunpa voisimmekin hypätä ajassa taaksepäin ja käydä kurkkaamassa entisaikojen hevosheinää, kuuntelemassa maamiesten keskusteluja, kaikuuko niissä sokeriarvojen tuskaileminen, kalkki-fosfori -pitoisuudet, rehevöitymisen ongelmat jne.

Entinen aika oli köyhää ja huonoa, totta. Mutta silloin asiat piti hoitaa oikealla tavalla, jotta ravinto elätti ja maa oli rikasta kasveille. Osattiin hyötyä kaikesta, työn vaivalla. Koko perhe osallistui töihin ja eläimet olivat apuna. Näin samalla hoidettiin sosiaaliset suhteet ja mielenterveys kuntoon, olipa kyse äksyilevästä tammasta tai naapurin Helkasta.

 

Luonnosta löytyy lääke moneen vaivaan

Kasvit ovat aina toimineet pääasiassa kahdella tavalla, aineenvaihduntaa kiihdyttämällä eli hiostavasti sekä aineenvaihduntaa hidastamalla eli supistavasti. Kasveilla on erilaisia ominaisuuksia kehon elintoimintojen muuttamisiin. Esimerkiksi syljen eritystä voidaan lisätä ruoan paremman sulamisen vuoksi, limaista yskää voidaan kuivattaa sisäisesti, hermostunutta hevosta voidaan rauhoitella, imettävän emon maidon tuotantoa voidaan lisätä, kutiavan hevosien ihoa voidaan hoitaa, sokeriarvoja voidaan tasata.

Sokeriarvoja saatiin alaspäin suolalla, jäkälää annettiin ripuliin, mustikkaa syötettiin huononäköiselle. Suo ja varvut hoitivat kaviosairaita ja vahvalla kahvilla avattiin ähkyt.

Kasvit suojaavat ja vahvistavat kehoa kivennäis- ja hivenaineillaan, vitamiineillaan, antibakteerilla tai antiviraalisilla aineillaan. Ne elvyttävät ruuansulatusta, ruoan hyväksikäyttöä ja aineenvaihdunnan jätteiden poistamista elvyttämällä erityselinten toimintaa. Kasveja ja luonnon antimia voidaan käyttää sekä ulkoiseen että sisäiseen hoitoon. 

 

karjalan_matka_0111.jpg

Kasvihoidossakin on riskinsä 

On olemassa sanonta, että veteenkin voi kuolla. Tämä tarkoittaa sitä, että aine sinällään harvoin on tappava, kyse on määrästä. Kasvilääkintään, kuten kaikkeen lääkintään, sisältyvät samat periaatteet riskeistä kuin muissakin lääkintämuodoissa.

Kasvilääkinnässäkin pitää ottaa huomioon terveystausta, hevosen ikä, käyttö ja muut oleelliset asiat. Pölyallerginen hevonen harvoin voi syödä asterikasveja kuten kamomillaa tai siankärsämöä, ne aiheuttavat runsaan siitepölypitoisuutensa vuoksi toisille allergiaoireita.

Verisuoni- tai sydänlääkkeitä syövä hevonen ei voi automaattisesti aloittaa kasvikuuria, jonka ominaisuus voi ohentaa tai paksuntaa verta. Tiineys on aina riskitekijä ja kilpailevia hevosia koskevat dopingsäännöt, joissa luokitellaan kielletyt kasvit ja lääkeaineet.

Aivan mutkatonta ei kasvilääkintä ole, eikä sitä voi tietämättömänä aloittaa suin päin. Kasveja ei myöskään tule käyttää useaa lajia samaan aikaan, vaan harkiten yksilöllisten tarpeiden mukaan. Soveltuvat lajit on pohdittava osaavan henkilön kanssa. Kasvilääkintä on mukavaa ja halpaa, kun siihen perehtyy ja oppi kasvaa käyttökokemuksien myötä. Onkin turvallista aloittaa miedoista ja helposti tunnistettavista kasveista terveyden ylläpitämiseen, eikä niinkään lääkintään.

Kasvilaji tuleekin tunnistaa ja kerätä oikeaoppisesti. samasta kasvilajista saattaa löytyä satoja eri lajikkeita. Onkin siis tärkeää myös tietää täysin kasvin tunnistettavuus. Siinä apuna toimii mm. latinankielinen sanasto.

 

Paluu luontoon

Luonto on kaikkien saatavilla, kaikkien käytössä. Luonto on lempeä ja hellä. Se on alkukantaisin keino hoitaa terveyttä ja lääkitä sairautta. Luonto on hämmästyttävän taitava organisaatio, joka edelleen kukkii ympärillämme, olemme vain unohtaneet sen olemassa olon.

Yhteiskuntamme bakteerit alkavat olla resistenttejä antibiootteja vastaan, vanhat kurjat epidemiat tuberkuloosista kuumesairauksiin ovat palanneet. On aika palata takaisin, ei ehkä niin sivistyneeseen aikakauteen ja löytää uudelleen helppoja ja alkukantaisia hoito- ja ravitsemuskeinoja myös hevosystävillemme. Niitä päivittäen voidaan löytää kultainen keskitie yhdistettynä uutta ja vanhaa, toinen toistaan kunnioittaen.

Suomella on vahva ja vanha kansallisaarre, me olemme metsien kansaa. Olkaamme siis ylpeitä luonnostamme ja taidoistamme. Ne ovat meillä äidinmaidosta saadut.

Lisää luonnollisesta hevosenhoidosta ja yksilöllisiä täsmähoito- ja keruuohjeita löytyy laajemmin ja yksityiskohtaisemmin Luontoäidin hevosten sivustolla. 

 

Syysvinkkejä hevosesi hyväksi1221319580764_1_large1.jpg

Kerätessäsi marjoja ja omenoita voit kerätä hevosellesi marjapensaiden sekä omenapuiden lehdet. Mustaherukan lehdet ovat puhdistavia ja piristäviä. Ne sopivat hengitysteiden sekä virtsateiden hoitoon.

Omenapuun lehdet ovat vahamaisia, ja soveltuvat vatsasairaan, erityisesti mahahaavaisen hevosen tukihoitoon. Myös vadelmapensaiden lehdet sopivat suoliston samankaltaiseen hoitoon kuin omenapuun. Ne myös tasaavat insuliinituotantoa, eli sopivat metabolisten ja kaviokuumeisten ynnä muiden elintasosairaiden hevosten tukihoitoon.

Hevosten yksilölliset tarpeet ovat yhtä eroavaisia kuin meidän sormenjälkemme. Muistathan, että hoitaessasi useampaa hevosta samalla tavalla, hoidat niitä väärin. Jokaisella kun on omat luonnolliset tarpeet. 

-Nina Viitamäki/ Luontoäidin hevoset 2009-

 

 

 

Tämä kirjoitus on julkaistu myöhemmin julkisesti muualla mm. Farmi-lehdessä nro:7/2010