Kuvassa; nuorikko poni ruuna, veteraani lv ruuna ja täysikäinen sh tamma.

Varsat ja nuorikot:

Kasvihoitoja antaessa nuorille hevosille ja eritoten varsoille, korostuu kasvien tietämys ja tunnistettavuus hoitajilla. Varsan elimistö on vielä kehittymätön eikä täten kykene käsittelemään kaikkia hoitoaineita/vaikuteaineita täysikasvuisen hevosen tapaan. Käytettävien kasvien valikoima on pieni ja antomäärät erittäin rajalliset. Ulkoisessa hoidossa asia on hieman erilainen. Ulkoiseen hoitoon ei liity riskitekijöitä samoissa määrin kuin sisäisessä hoidossa.

Varsoilla lienee yleisimpinä ongelmina erilaiset vatsanalueen vaivat varsaripulista suolisto-ongelmiin. Erilaisia vatsanalueen hoitoon käytettäviä kasveja löytyy luonnosta, mutta turvallinen ja sopiva kasvi varsan masun hoitoon on Kamomilla, Kauranorasmehu, Kauravelli, Mustikka ja Vadelma. Myös Puna-apilan kukinnot. Maitovarsalla on imemisrefleksi, joten imeväiselle parhaiten saa siis nestemäisenä annettua kasvihoitoja, eli niistä tehdään varsoille tuttipulloihin erilaisia keitteitä/juomia.

Koska hevonen ei kykene oksentamaan, on erittäin tärkeää tiedostaa se asia ruokinnan ja hoidon aikana. On siis tarkoin huolehdittava ja arvioitava turvallisuus annosmäärissä ja kasvivalikoimissa. Pieniä määriä ja turvallisia kasveja, eikä myöskään annettaisi kuin yhtä kasvia kerrallaan.

Varsojen ja nuorten hevosten tuki-ja liikuntaelinten vahvistukseen ja terveelliseen kasvuun voidaan lisänä ottaa mm Voikukkaa, Nokkosta, Ruusunmarjaa sekä Tyrniä. Mikäli nuorikolla ei ole riittävästi ruokahaluja, voidaan sitä herätellä antamalla pieniä määriä mustaherukanlehtiä, tilliä, omenaa tai voikukkaa. Mikäli ruokahalua on selvästi liikaa ja varsa tuntuu ahmivat kaiken ja enemmänkin, voidaan tarjoilla kasveja, joilla on täyttävä ominaisuus mm Jäkälää,merilevää, sinimailasta, erilaisia siemeniä(turvotettuina). Siemenet ovatkin melko rasvapitoisia, joten antoa kannattaa rajoittaa mikäli hevonen lihoo helposti. hyvinsyövälle hevoselle voi tarjoilla vähäkalorisia kasveja ja juureksi mm porkkanaa, selleriä, kaalinlehtiä.

Tärkeimpänä hoitona pidän kuitenkin itse ennaltaehkäisevää hoitoajattelutapaa, jolloin jo ennen varsan syntymää hoidetaan emä hevosta laadukkaasti ja varovaisesti ja ohjataan varsaa tulevaan terveelliseen maailmaan pehmeästi. Emä hevosen hyvinvointi heijastuu suoraan varsan vointiin ja siksi hyvin ruokittu, hyvin iloinen emä saa usein terveen varsan jonka paras ravinto ja lääke on laadukas tammanmaito. Siitä varsa kuitenkin saa elämäänsä parhaat suojat ja ravintoaineet. Emää ruokkimalla, ruokitaan samalla myös varsaa, maidon kautta. Mikäli ongelmia ja kompilkaatioita syntyy ja varsa alkaa sairastumaan, ei ihminenkään valitettavasti voi aina auttaa.

Luonto on joskus julma ja karsii heikot yksilöt pois, mutta useimmiten se antaa uuden ja terveen yksilön. On siis erittäin hyvä asia osata hoitaa eläintään maalaisjärjellä. Ota siihen mukaan aina osaava eläinlääkäri ja ammatti-ihmiset. Luonto toimii nuoren hevosen tukevan hoitona.

Nuorten hevosten koulutus ja erilaisen työhön opetteluvaiheet voivat olla haastavia, vaikeita ja stressaavia. vaikka hevonen olisikin rauhallinen perusluonteeltaan, saattaa oppi tilanteissa ilmetä  asioita, jotka vaativat satunnaista rauhoittelua, tyynnytystä  tai rentoutumisen opettelua. Rento ja rauhallinen nuorikko on helpompi käsitellä ja hevonen itsekin oppii asiat paremmin. Väliaikaisesti erilaisissa opettelutilanteissa voidaan opettelun helpottamiseksi antaa esim. kauranversoa, kamomillaa, sitruunamelissaa tai kanervaa. Parasta kaikelle opettelulle on kuitenkin pitkän ajan rauhallisten, yksinkertaisten asioiden toisto ja eteneminen erittäin verkkaisesti. mitä nuorempana hevosta opetetaan ihmisen kanssa työskentelyyn, sen helpompaa on toimia sen kanssa jatkossa. Anna hevoselle aikaa muutoksiin.

Linkki videoon, jossa 6vko:n ikäinen varsamme matkustaa emänsä kanssa:

http://www.youtube.com/watch?v=Ujh1fEKeeuQ

tammat/ naaraat:

Kuten ihmisnaarailla, myös hevosmaailmassa tammojen elämää säätelee kaikilla tavoilla hormoonitoimintojen erilaiset säätelymekanismit. Mihin naaras pääsisi hormooneistaan? Ongelmaa on siis myös eläimillä, ei yksin meillä "nais-ihmisillä". Kiimat saattavat vaikeuttaa tamman elämää, käytöstä jne sekä rajoittaa tai hankaloittaa meidän ihmisten käsittely kykyä/-taitoa. Tämä on hyvin yksilöllinen asia mielestäni, ja siksi ei voi tätäkään asiaa yleistää, vaan hormonaalisuus on yksilöllistä kiemuroineen. Toiset tammat eivät juurikaan ole kiimaherkkiä tai kiima ei aina edes näy ulospäin. Mikäli pulmatilanteita tai ongelmia esiintyy, niitäkin voimme hoidattaa kasveilla helpottaen kipua, tasaten mielialaa tms. Jotkin hevoset vieroksuvat yrttien makua ja hajua, joita hormoonihoidossa käytetään. Siksi usein paras tapa onkin kuivattaa ja ripotella ne rehun joukkoon pieninä annoksina useita kertoja päivässä. Vaikeina aikoina onkin hyvä lepyttää hevosta antamalla yrtit sille sen mieluisassa ruuassa tai herkussa.

Löytyisikö kärttyisän ja vaikeasti käsiteltävän tamman hoitoon neuvoja miehiltä? Mitä uroot tekevät naaraiden kärttyvaiheessa? Ihmismaailmassa toiset hakevat R-kioskista sulkaata ja sisustuslehtiä vaimoilleen, toiset pakenee äidin luo tai lähi baariin ja toiset siirtyy taka-alalle todeten: "huoh, taas se aika kuusta.."

Urokset eli oriit lienevät tamman ollessa kärttyisä  ja vihainen, jopa vaarallisessa asemassa. Eläinmaailmassa emoeläimet ovat vaarallisimmillaan ja tappavat usein kanssa kumppaneitaan, mikäli näin on tapeen. Eivät siis oriitkaan lähentele tammaa kuin kerran jos pakit on tullakseen. kuitenkin luontoäiti voi ripotella tammojen ruokakuppiin  mieltä tasaavia kasveja mm. sitruunamelissaa, limetin kukkaa, kanervaa, kamomillaa, orapihlajaa tai munkinpippuria. Löytyy myös koivua ja minttua. Erittäin hankalissa tiloissa voidaan rauhoitella hevosta valerianalla, joka kuitenkin omasta mielestäni on varoen käytettävä. Myös intiaanien käytössä ole tammojen turpaan hierottua kanelia, joka oli rauhoittava keino sen jälkeen mikäli uintireissu ei rauhoittanut. Hevoset tyyntyvät usein vedessä. Se on pehmeä tapa saavuttaa mielentila ja rauha sekä se ominaisuuksiltaan hellii ulkoisesti ihoa ja rentouttaa lihaksia. Myös totaalinen pakeneminen on hevoselle raskaampaa joten erittäin vaikeissa tilanteissa vesi toimii myös fyysisen rauhoittuminen kehtona. meillä suomessa myös talvella paksu lumikinos toimii samoin, mikäli lumi ei ole kovaa ja jäisevää. kasveja pyritään antamaan heti oireiden ilmaannuttua tai jos pystytään ennakoimaan tuleva, voidaan kasvien anto aloittaa n viikko ennen oletettua oireilua. parhaan tuloksen mielestäni saa, mikäli tammalle hoitoihin annetaan vain yhtä tai kahta kasvia kerrallaan, näin hoitoon sopiva kasvi löytyy parhaiten ja päällekkäisyyksiä ei pääse syntymään .Mikäli havaitaan useasta kasvista olevan tehoa, voidaan ne sitten tarjoilla yksitellen, ei koskaan kaikki kerralla. Näin teho ja vaikuteaineet pääsevat toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tamma hevosen elimistö saattaa tottua hoitokasveihin nopeasti, siksi  vaihdellen lajeja syntyy hoidon jatkuvuus.

Mikäli tammalla on ongelmana heikot kiimat ja huono tiinehtyvyys voidaan luonnosta koittaa löytää apua kasveista ja aineista, joissa estrogeenitaso/aktiivisuus on korkea ja viriiliyttä tehostavia ainesosia mm Nokkonen, Salvia, Tilli, Liperi(Lipstikka), Puna-apila, sarviapila, Ginseng ja Lakritsi. Mehiläisten keräämä siitepöly on myös erittäin  mieluisa luontoäidin käyttämä hoitoaine tämänkaltaiseen ongelmaan.

Kun tamman elämässä ruokinta on kohdallaan sen karva ei tiinenäkään menetä kiiltoa ja loistoa. Sen silmät ovat puhtaan kirkkaat ja kosteat sekä mielentila tasainen ja normaali. Mikäli ruokinta ja elämä ei kokonaisuudessaan ole tasapainossa, alkaa emä hevonen menettää kuntoann ja yleiskuva huononee näkyvästi mm ihon muutoksilla, karvan kunnon heikkenemisellä. Tämä tapahtuu siksi, että emä siirtää kaiken rakennusaineeksi tarvittavan ja tarvittavat aineet omasta kehostaan varsan kasvuun. Tiine tamma tarvitsee siis paljon vitalisoivia kasveja voidakseen kasvattaa kohdussaan terveen varsan. Mikäli ruoan laatu ei ole paras mahdollinen, voidaan emälle tarjoilla luonnosta lisukkeita ja piristyksiä mm. erilaisia kerppuja, lehtiä, yleiskuntoa kohottavia kasveja mm kamomillaa tai kanervaa tai Vadelmaa. Tiineyden loppuvaiheessa kannattaakin lisätä tamman ruokavalioon vahvistavia kasveja jotka vaikuttavat synnytyselinten vahvistukseen, veren ravinnolliseen laatuun sekä puhdistavaan ominaisuuteen. Tällaisia kasveja ovat mm Lutukka, Pellava, Nokkonen, Sinimailanen, Vadelma, Ruusunmarja, Tyrni. Synnytyskipuja lieventäviä kasveja ovat mm Siankärsämö, Mäkikuisma ja Vadelma.

Suuria määriä ei kuitenkaan pidä antaa tiineelle tammalle kasveja. ne saattavat edesauttaa luomista ja nopeuttaa synnytystä. Ei ole kuitenkaan päästy vahvistamaan tammojen yrttien käyttöä tiineenä, sillä melko harva varmasti haluaa olla "koekaniinina"  tutkiessaan miten käy tamman ja varsan yrttihoidon aikana.

On siis parasta ennakoida ja olla varovainen kuin kokeilla tietämättömyyttään. Luonnossa tiineen tamman ruokailua voi kuitenkin seurata ja havaita, että se hakeutuu helpoti varpukasvien luo sekä syö hieman "ravitsevampia kasveja" kuin normaalisti mm lehtipuut ja niiden lehdet sekä voikukka ovat tiineen tamman herkkua loppuvaiheessa. Ole kuitenkin aina  varovainen toimiessasi tiineen tamman ruokinnassa/hoidossa.

Imettävän tamman hoidossa turvallisesti voi käyttää maidontuloa lisäävästi mm fenkolia, sinimailanen, maitohorsmaa, vadelmaa, nokkosta, tilliä, pellava sekä tuoreet vihannekset. Vieroitusvaiheessa hoitoon soveltuvat mm salvia, pihatähtimö ja poimulehti. Myös nokkonen toimii vieroitusvaiheessa päinvastaisena eli nokkonen soveltuu myös vieroitusvaiheeseen.

oriit/ urokset ja ruunat:

Toki Miesjoukollakin on omat probleemansa, eipä  luontoäiti ole heitäkään  vaille huolia jättänyt. Oriit ovat suvun jatkajia ja niiden sukuvietti on joskus hyvinkin voimakasta. kevät on kuuluisaa "heräämisen" aikaa, jolloin koko luoto toki hevosten lailla alkaa jatkamaan kukin omaa sukuaan omalla tavallaan. oriiden käsittely voi olla hankalaa ja haasteellista ihmiselle voimakkaan kiihkon vuoksi. Tämä sama toki pätee myös tammojen käsittelyyn.

Mikäli ongelmaksi muodostuu liiallinen kiihkomielisyys ja aktiviteetti, voidaan luonnosta helpotusta tuoda samoilla kasveilla mitä tammoilla käytetään voimakkaisiin kiimoihin. Oriiden rauhoitteluun saattaa apua löytyä orapihlajasta, kanelista, kanervasta.

Mikäli ori vaikuttaa päinvastaiselta, eli ei ole kovinkaan halukas vastapuolta olevaa sukupuolta kohtaan, voidaan viriliyttä kohottaa mm siitepölyllä.(siitepöly rae)

Luonto kuitenkin ohjaa hyvin halukkuutta ja eläinten omaa halua valita kumppani suvunjatkamiseen. Luonnossa eläin saattaakin valita eri kumppanin, jonka ihminen olisi halukas valitsemaan. Se miksi joskus tamma luo varsansa, kohtu jää tyhjäksi, ori ei kykene siittämään tms, jää luonnon selitettäväksi. Vahvat yksilöt ovat kuitenkin ne ,jotka myös sukua ovat kykenevä jatkamaan. Keinosiemennys on eräs ihmisen keksimistä jatkojalostus ja suvun jatkamis keinoista ilman konkreettista eläinten välistä kontaksia.

Ruunille saattaa kastroinnin jälkeen ilmetä  lihomista ,aineenvaihdunnan hidastumista ja psyykkeen muutosta. Ruokinnassa tuleekin olla tarkkana muutosten aikana ,kuten tässäkin tilanteessa on hyvä löytää ruunalle ruokintaan sopivia aineenvaihduntaa aktivoivia kasveja, mieltä ylentäviä ja totta kai konkreettisen leikkaushaavan hoitoon liittyviä terveydellisiä hoitokeinoja. Kasveista mm erilaiset vihannekset ja juurekset, marjat, siankärsämö, voikukka, minttu tai pellava.

Myös kannattaa vältää makuja jotka ovat mieluisia, näin vältetään ns ajankuluun syöminen ja lihavuuden riski pienenee. siis terveellinen dieetti ravinto lienee sopiva juuri kastroidulle ruunalle. Myöhemmin voidaan sitten tehostaa kokonaisvaltaisesti hevosen yleiskuntoa esim nokkosen tai valkosipulin turvin tai mm ruusunmarjoilla. Joidenkin ruunien sukuvietti ei kuitenkaan laannu hevillä, vaan sukuvietti jatkuu katroinnista huolimatta. Tällöin apuun voimme tarjota mm humalaa, salviaa tai erikoisen rauhoittavaa valerianaa.

veteraanit/ toipilaat:

Vanhenevan hevosen kehossa tapahtuu ajan saatossa muutoksia, aivan kuten kaikilla eliöillä,elävillä. Keho kuluu elämän aikana, siihen kuuluu niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisenkin elämän muutokset. Laumassa hevonen on arvostettu kun se on vanha, jo iällä oleva hevonen sairastuttuaan menettää kuinkin lauman kiinnostavuuden ja arvostuksen ja usein vanhat ja sairaat hevoset jäävätkin taka-alalle laumassa ja syrjäytyvät. Toiset hakeutuvat omaan rauhaan, toiset muuttuvat lapsiksi jälleen ja kaipaavat omistajansa hellyyden osoituksia, lämpimässä sylissä. Rakkaus on siis vanhan hevosen hoidossa, kuten myös toipilas hevosen hoidossa erittäin tärkeää. rauhaa ja rakkautta. ravinnon merkitys kuitenkin korostuu myös. Ravinto ei hidastuneen aineenvaihdunnan myötä enää imeydy kuten nuoruus vuosina, liikunata vähenee joko tuki-ja liikuntaelinten kipu tiloista johtuen tai pelkästään kiinnostavuuden vuoksi. Väsymys saattaa painaa ja aktiviteetti on taakse jäänyttä elämää. Virikkeellisyys löytyy näille hevosille usein ruuasta. Näin voidaan ennaltaehkäistä laihtumista, aliravitsemusta ja elinten haurastuminen hidastuu. Liikuntaa ei pidä väheksyä, vaikka hevonen olisikin sairas tai vanha. Liikkuminen on osa hevosen luonnollista elämää ja sairainakin ne yrittävät luonnossa seurata lauman kulkua, häntäpäässä. Karsinalepo, vaikka ihmisen mieleen olisikin, ei aina ole oikea hoitokeino, rajoitetusti toki ja maalaisjärkeä käyttämällä. karsina lepoa en näe hoitokeinona silloin jos kyseessä on vain terve mutta vanha hevonen.

Vitamiinipitoiset kasvit ovat veteraaneille ja toipilaille ehdottoman tärkeitä. mm.voikukkaa, nokkosta sekä erilaisia kerppuja lehti- ja havupuista.

Niveliä ja luustoa hoitavia kasveja ovat mm nokkonen, ruusunmarja, tyrni, ginko, kataja, rosmariini. Alttiudet eri tartuntataudeille kasvaa, joten ennaltaehkäisevä hoito ravitsemuksen puitteissa on erittäin järkevää. Hyviä kasveja tällaiseen ovat mm kamomilla, valkosipuli, auringonhattu.

On kuitenkin otettava kokonaisuus huomioon hoidettaessa sairasta ja tai vanhaa hevosta. On löydettävä yksilöllinen hyvä hoitomuoto ja keinot laadukkaaseen elämään ja hyvään palautumiseen. Muistaa tulee aina eläinlääkärin tärkeä ominaisuus sairaan hevosen hoidossa, vanhan hevosen hammashuollossa, kavioiden hoito ynm. Ruuan koostumus ja sisältö.

Moninainen paketti siis.

Mikäli ja kun koittaa aika, jolloin on parempi päästää hevonen vihreimmille niityille, muista silloin, se on eläimelle armollisin keino ja paras tapa päästä tuskistaan ja vaivoistaan. hevonen elää aina lyhyemmän elämän kuin ihminen, siksi ihminen usein joutuu saattamaan rakkaan kumppaninsa viimeiselle portille. Tee viimeisistä hetkistä hevoselle lempeän, kivuttoman ja rauhallisen tilanteen. Pyydä eläinlääkäriä tai uuta osaavaa henkilöä neuvomaan lopetus asioissa, ennen kuin se tulee kohdalle. Valmistaudu itsekin siihen huolella ja lain säätämin turvin.(ruhon hävitys) mikäli olet päätynyt hautaamaan hevosensi perinteisesti maahan tai polttohautaukseen, muista kysyä aina lupaa hautaukseen omalta ympäristöhuollon ammattilaiselta tai eläinlääkäriltä. maahan hautaamiseen on olemassa omat säädökset.

kaiken kaikkiaan...

Näihin kaikkiin ikäkausiin ja niiden väliin mahtuu hevosille eri työtehtäviä siitoshevosesta kotihevoseen. Työ  ja työn kuva vaativat myös omanlaistaan hoitoa ja huolenpitoa.

Kilpaileva hevonen vaatii ravinnollisesti enemmän kuin kotipolle. Energian kulutus on eriluokkaa näillä, jotka ansaitsevat kauransa radoilla, kentillä, ja ties missä. Energiaa tulee löytyä  lihas työskentelyyn, kestävyyteen, lihasmassan rakentamiseen, sietokykyyn, hapenottokykyyn jne. On siis erittäin haastavaa löytää juuri oikeat mittasuhteet kullekin työtätekevälle hevoselle, tarpeet ja keho kun ovat jokaisella omanlaisensa. yrteillä ja luonnon antimilla voidaan kilpailevan ja työtätekevän hevosen ravitsemusta lähinnä tehostaa parantamalla ravintoaineiden imeytyvyyttä, makua, herättää ruokahalua ja ennaltaehkäistä sairauksia. kasviöljyt, marjat, hedelmät, juurekset, siemenet, ym. mahdollisimman monipuolisesti ja kaikkea. Kilpaileva ja työtä tekevä hevonen voi siis löytää helpotusta hapenottokykyyn, mobilisaatioon, vatsantoimintaan, rasituksesta palautumiseen, stressin laukaisemiseen jne aivan kuten kaikki muutkin hevoset, mutta eri suhteessa ja usein myös kausiluonteisesti. Kilpahevoselle asetetaan myös lain mukaan omat säädökset kiellettyihin aineisiin ja sallittuihin aineisiin. Emme siis voi siltäkään pohjalta hoitaa hevosia samalla kaavalla.

Jokainen hevonen on huomioitava omasta mielestäni tarpeidensa vuoksi yksilöllisesti, huolellisesti  ja ennen kaikkea turvallisesti, jotta hoitotuloksiin pääseminen olisi optimaalisempaa ja pysyvää. Jokainen on oma yksilö, siksi emme voi koskaan hoitaa samalla tavalla kahta hevosta, tällöin voimme olla varmoja, että toista hoidamme väärin.

Kasvilääkintä ja - hoito, vaikka luonnosta jokaiselle löytyykin jotain, on suhtauduttava vakavasti. Ruualla ei saa leikkiä!

Linkki Ålands nyheter-uutis sivuston tekemään dokumenttiin, jossa kuvataan tällä hetkellä jalostus/siitos käytössä olevaa Janke fan Diphoornia.(Edenin emä)

http://www.nyan.ax/aland24/?play=2

 

 

 

-Hevosen ulkomuodossa on jotain, mikä on hyväksi ihmisen sisimmälle-(Winston Churchill)