Hevoset tekevät myös työtä luonnollisen hyvinvoinnin edistämiseksi, ollen mm esimerkkeinä itse sen monimuotoisuudesta ja laajuudesta, tehosta ja kauneudesta. Hevoset saavat kokea ja kokeilla luonnon hoidon ihmeitä ja roolit vaihtuvat tasaveroisesti luonnonhoidon ihmeellisessä maailmassa. Milloin hevoset saavat olla savihoitojen testaajina, milloin loishäätöön haetaan tehokasta kasvia ym. Milloin taas hevoset toimivat tiennäyttäjänä ja osoittavat itse luontoäidille miten hevonen itse hoitaa itseään luonnossa. Symbioosi on siis molemminpuoleinen hyöty ja elämän ilo.Hevoset välttelevät luontoäidin kanssa aikatauluja, kelloja ja muita numeroita ja mittareita, jotka pyrkivät määrittelemään elämän aamusta iltaan.He eivät halua miettiä ikäänsä, veriarvojansa,ruoka-aine tai kehon analyyseja. heillä ei ole aikaa säästäviä vempaimia eiväthä he valmista mitään aikaa säästävää ruokaakaan.Heidän mielestään ajansäästäminen on johtanut siihen, että kenelläkään ei ole enää aikaa- ei itselleen eikä järin muillekaan.He ELÄVÄT mieluummin sen ajan, mikä menisi sen hallintaan. Luonnollisessa aikataulussa eläminen on heidän mielestään ympäristön suojelemista.Uusia kotkotuksia ei tarvita aina eikä muiden valmiiksi ajateltuja idoita ja tukielmia.

Edenin puutarha toimii siis sekä hevosten onnen tyyssijana, myös lempeänä laboratoriona.

Edenin puutarhassa toimii ahkera ja lempeä väki.

Eden fan Sodergard,-09 

Toimii tehtävässään pää tarhurina. Nuori, kasvava, sekä elämään sitoutuva y

ksilö. Rohkea ja erittäin sosiaalinen. Eden on laatinut oma-aloitteisesti lintujen kanssa sopimuksen siitä, että niiden tulisi olla osa toimivaa yhteistyötä. Eden onkin saanut lähelleen Joutsenia, Varpusia, Haukkoja, Pöllöjä, Naakkoja ja Haikaroita sekä Hanhia. Ei ole yhtään päivää, etteikö joku linnuista istu Edenin kyydissä siivoten turkkia. Luotettava, aito ja vilpitön. Ystävä!

http://www.youtube.com/watch?v=HD1UjypDx2U

Wuokko L.F. -07

Sisaruksista vanhempi(sama isä Edenin kanssa). Hallitseva, mutta erittäin varovainen ja herkkäsieluinen , aikuisiän juuri saavuttava yksilö. Rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tasa-arvo politiikan omaksuessaan, löytää Wuokkokin tyyneyden luonnon syleilystä. Wuokolle ei vielä ole annettu erityistehtävää puutahan hoidossa, mutta on ounasteltu, josko eräänlainen ”tarkkailijan” rooli olisi sopiva.

http://www.youtube.com/watch?v=KROl8seGJlE&feature=related

Sarah´s Hugo -06

 Hugo on luontoäidin rakkaan ja edesmenneen ”Pumppa” hevosen kasvatti. Hugo on viisas ja jo paljon maailmaa nähnyt. Viisaus kiteytyy luonteen piirteisiin joihin mm oveluus ja” mistä aita on matalin”-metodi kuuluvat. Hugo toimii myös esikuvana Edenille opetustilanteissa ja myös luontoäidin ”vasempana kätenä” toiminta helpottaa niin luontoäitiä kuin opetettavia yksilöitä.

Hugo osaa tehdä asiat itsel leen helpoksi, se osaa nauttia elämästään jonka se on ansainnut. Hugolle annetaan aina välillä vanhan ystävänsä Pumpan loimi haisteltavaksi, se on riemun päivä. Hugolla on yhä ikävä ystäväänsä, joka näytti ja ohjasi pienen Suuren ponin tietä. Hugo on luontoäidin nuoremman tyttären poni(Sarahin), ja heillä onkin aivan erityinen suhde toisiinsa.

 Hugon sukujuuret äidin puolelta ovat täydet ja suku, lukuun ottamatta äitiä, on kaikki vanhaa Hollantilaista linjaa. Eipä siis ole ihme, että juuri Hugo on mustien, lentävien Hollantilaistemme "menninkäinen", sellainen, joka joka laumassa tulee olla, tärkeä osa kokonaisuutta. Hugon isästä olemme tietoisia, mutta isä "kulkee omia polkujaan"..

 Hadewey fan Walta -02

(Tsjerk 328 x Meijer)

Lauman uusin jäsen. Saapui Suomeen Hollannista 19.1.2012. Kotoisasti ristimme tamman "Hemuliksi". Kaunis valioyksilö. Kevyt ja hyvin feminiininen friisiläinen. Hemuli odottaa varsaa. Tämä tuleva varsa on tamman 6. varsa. Hemuli on siitoshevonen ja sellaista tointa hän myös tulee jatkamaan. Hemuli on myös Edenille vähän sukua. Hemulin isä on Tsjerk, joka on Edenin pappa, äidin isä. Kun perhe oli ostamassa hevosta nipin napin jättivät erään tamman Norjaan, sillä Hemulissa ilmeni kuulema niin paljon Edeniä sekä edesmennyttä rakasta Pumppaa. Tamma onkin eläväinen, arempi kuin muut, ja "täysveri tyyppinen" suhinalempi.Harteillaan Hemuli kantaa legendaarista Synaeda-suvun viittaa..

Muistoissamme: ”Pumppa”

Hevonen, joka tarttui luontoäitiä kädestä, kosketti syvälle sieluun ja viitoitti tien meille muille kuljettavaksi. Tie, joka vie läpi koko elämän ja joka jälkeensä jättää polun myös tuleville kulkijoille.

Tällä hetkellä puutarhassa meneillään:

Kevät saapunut ja lumet ovat sulaneet kauttaaltaan puutarhasta, satunnaisia varjopaikkoja lukuun ottamatta. Luontoäiti testaa jälleen valmisteita ja testauttaa niitä ihmisystävillään ja sukulaisillaan. Myös me hevoset saamme kokeilla toimiiko erilaiset savi ja turvehauteet sekä loishäätöön tarkoitettuja kasveja testataan , niiden tehoa ym. Tallirakennuksessa kevät kuuluu remontin paukkeena ja työn teon puhinana. Luontoäiti rakentaa työpajaa eli Häärämöä meidän läheisyyteen ja meille ja mahdollisesti kotiin tuleville potilaille rakenteilla on karsinoita. Vähän me itse sellaisia käytämme, eläessämme pihatto elämää, mutta sellaiset ovat hyviä mm. satunnaisille vierailijoille. Joutsenet saapuivat lähilampeen ja me vaihdamme talviturkkia pois. Luonnossa on kesän merkit nupuillaan, on siis KEVÄT.

-Eden-

kesäkuu 2011

Juhannusruusut tuoksuvat ja ilmassa väreilee lämpö ja paikkapaikoin kova kuumuus.Kesä on parhaimmillaan ja meille on avautunut suunnaton luonnon tarjoama ruokapöytä,levon ja rentoutumisen tyyssija ja äidin ihana kehto. Me hevoset "naatitaan" täysin sielun ja ruumiin voimin. Tuoksumme yrteiltä ja valkosipulilta, joskus vähän menee siraimet myttyyn kun keho haisee ikävästi eri kasvien tuomien eteerisyyksien vuoksi,itikoita häädämme siis. Mutta eipä meillä ole juurikaan pureman puremaa. Tällä hetkellä meillä on meneillään taas kokeilua.Tällä kertaa olemme testaamassa hevosille sipulituotteita rouheesta pellettiin. Ihmiset tuottaa paljon ruokaa maailmalle ja niistä sitten ilmeiseti jää ns ylijäämää ja ruokaa menee hukkaan.Niistä on nyt eräs sipulin tuottaja keksinyt ,että jos luontoäiti testaisi ja katsoisi soveltuuko ne ja miten meille ruokintaan ,kuten valkosipulikin ja muut samankaltaiset tuotteet(tyrnihirnu namitkin on ylijäämä tuotannosta tehtyä herkkua meille hevosille).

Me olemme jo niin harjaantuneita, että me syömme melkeinpä mitä vain, nyt emäntämme lahjoittaa kokeiluun myös muille halukkaile tätä sipulituotetta.Järkevää luonnon säästämistä ja ruuan hyväksi käyttöä.Emme me hevosetkaan heitä mitään ruokaa koskaan hukkaan vaan käytämme keiken.Syömme ensin herkut päältä joka kasvista, mutta silti koko kasvi tulee käytettyä hyvinkin usein ajan saatossa.

Meillä kävi todella mukava kengitysseppä vuolemassa kaviot toissapäivänä ja päivittämässä vähän isäntäparin omaa oppia.Isäntämme sai lisäoppia ja on mukavaa kun omaväki hoitaa meitä. Olimme tapamme mukaan vieraskoreita ja fiksuja ja saimme kehuja. Heti kuitenkin, kun setä lähti, oli pakko testata uusia kavioita ja otimme Wuokon kanssa sisarus kisat laitumella ja minähän sen taas voitin..olen nopea kuin tuuli,räjähtävä kuin salama. Nautin  vauhdista. Wuokko on saanut askeliin pituutta ja lennokkuutta ja intoa pitkään venyttävään juoksuun. Enemmän siskoni ehkä sopisi työkoneiden eteen ja tekemään kunnon töitä maatalon hevosen tavoin, se on aika lihaksikas tytöksi, meitä kotoisasti nimitetäänkin kuulamörssäriksi ja sprintteriksi,olemme kuin talonväen omat tyttäret,toinen on vahva ja roteva, toinen on kuin Michelle Pfeiffer konsanaan. Hugo vaihtoi juuri talvikarvan pois. Hugo kertoi, että kun lintujen pöntöistä alkaa kuulumaan inetä siritystä, on hänen aika aina tiputtaa viimeiset karvat talviturkista pois.Ja näin taas kävi. Hugon näen usein makaavan ja nukkuvan aivan sikeässä unessa. Hugolla tulisi olla oma riippumatto. Olen muutaman kerran vähän kiusannut Hugoa ja kävellä löntystelen sen yli,mitäs makoilee siinä aina.Joskus toki on ihanaa köllhtää Hugon viereen maate ja nähdä yhdessä unia, vaikkapa tuosta Ruskosuo haukka emosta, joka hakee usein tuosta lähiojasta sammakoita ruuakseen.Haukka emo käy meillä usein. Hän on ystävällinen ja lempeä, heille syntyy taas rantaan poikasia ja he tuovat lentotunneille niitä sitten loppukesästä ja alkusyksystä.

Vaikka kesä on levon ja nautiskelun aikaa, meillä kuitenkin häärätään ja hyöritään. Mutta rennoin ottein.Ajo- ja ratsuharjotteita teemme ajoittain, käyme kyläraitilla patikoimassa ja katsomassa hevoskavereita, joita tullut lähialueelle kesälaitumille paljonkin.Joka ilta kun kylä hiljenee, hirnumme toisillemme tervehdys huutoja.Järvi kantaa äänet hyvin ja koko kylän poukama hirnuu..

Olisiko tässä äänietäisyydellä toistakymmentä hevosta kesän vietossa.

Toivotamme hyvää Juhannusta kaikille, ensi kerralla kerronkin vähän valmisteluistamme näyttelyyn.

-Eden-

Syyskuu 2011

Niin se aika rientää syksyn tuulen lailla. Näyttely valmisteluista lupauduin kertomaan, se kuitenkin arjen pyörteissä jäi taakse ja keskityin seuraamaan luonnon muutoksia. Luonto alkaa muuttua pikkuhiljaa värikkäämmäksi ja illat tuntuvat jo koleilta,  vaikka päiviin mahtuu vielä auringon lämpöä. Puimurit ovat puineet viljat pelloista ja omenasato on korjattu. Leevi koira söi eräänä päivänä perheemme puskat tyhjiksi. Siinä meni koko karviaismarja sato,raukka oireili päivän vatsanväänteitä. Myös me hevoset olemme saaneet nauttia syyshedelmiä.Luumupuista on pudonnut luumuja laitumen puolelle ja perheen ihmiset tuovat omenoita meille päivittäin. Vanhempi herra "porkkanamies" on tuonut pakettiautollaan meille kerran, pari kuukaudessa porkkasäkin, samalla kun hän ajaa niitä ravintoloihin ja keittiöihin.Kiva mies tupsahti elämäämme,porkkanamies!

Olemme Hugon ja Wuokon kanssa olleet mukana puu savotassa isännän ja emännän kanssa.Isäntä kaateli puita ja pensaita metsässä ja me olimme sekä työn merkeissä apuna, että vähän jaloissakin pyörimme ja levitimme oksakasat sitä mukaa kun he ne kasasivat. Minäkin menin kylpemään suuren suureen risukasaan ja maata lätsähdin siihen,hieroin vatsaani,kylkiäni ja oi kuinka oli  mukavan tuntuinen iholla. Voittaa monet piikkisuat ja hierontakintaat!!

Syksyn aika menee meillä siis sadon korjuussa, metsänhoitotöissä,ympäristön siivouksella ja raikkaasta ilmasta nauttimisella.

Niin, miten meillä meni siskoni kanssa näyttelyisssä?Kiitos, hyvin meni.

Äitini saapui uuden vauvansa kanssa meille edellisenä päivänä.Vauvaksi ei kuitenkaan pientä sisarpuoltani voine sanoa, Juno on iso tyttö ja varmasti hän kasvaa kauniiksi ja isoksi naiseksi. Äitini näytti kauniilta ja yhtä lämmin ja turvallinen olo tuli hänet nähtyäni, kuin millaisena hänet muistankin.Äitini Janke matkusti päivän meille.Tulivat lautalla.Niin, minä synnyin Ahvenanmaalla. Äitini ja siskoni laidunsivat toisella laitumella ja me toisella.Keskutelumme olivat antoisat ja rakastavat.Yhdessä aamulla sitten matkustimme omilla trailereillamme näyttelyyn.Oli mukava käydä piipahtamassa naapuri kaupungissa, hälinää oli,pulinaa oli ja härdelliä toisensa perään.Hevosia oli oikein paljon, ennemmän kuin koskaan ennen keuringissa, suomessa.Mutta meillä oli tyynimieli matkassa, hyvä ja avulias apulainen Tiiu oli emännän ja isännän mukana,hän kiillotti meidät lampaanvillalla ja katajaöljyllä. Mummo lausui taikaloitsuja ja joku risti kätensä..Wuokon kanssa otimme hyvin lunkisti,katselimme muita hevosia, kerroimme elämästämme niille ja vaihdoimme kuulumisia muiden friisiläisten kanssa. Kyllä omakoti on kuulkaa kullan kallis.Perheen mummo sanookin aina: Borte bra, men hjemme bäst! Kotiin päästyämme, nukuimme pihatossa kaksi tuntia,ja hyvä ettei höyhen tyynyjä tuotu pehmikkeeksi. Rakastan kotiani.Täällä on hyvä olla.

Niin ja Hugo..Hän oli saanut luxus kohtelua perheen vanhimman tyttären tuoma vaihtelu oli virkistävää.Hugo sai olla pihassa Leevin kanssa vapaana omenapuidenalla ja he olivat toimittaneet kylän vanhuksille kauppatavaroista sielunhoitoon. Olivat ystäväpalvelu alalla!

Laitanpa teille muutaman kuvan nähtäväksi, millaista on friisiläisten kantakirjaustilaisuus eli keuring.Haluaisitteko tietää lisää rodustani,kantakirjausjärjestelmästä tai kuulla ritareista, Aleksanteri Suuresta,Kuninkaallisista talleista  ja mitä yhteistä niillä on minun kanssa?Minun pikku Edenin, perheen lantajatsarin..

Pikkusiskoni Juno fan Sodergard ja äiti Janke van Diphoorn aamulla ennen näyttelyihin lähtöä.

Kuvassa myös minun kasvattajani Suvi Koikkalainen Ahvenanmaalta

 Minä ja emäntäni harjoituskierroksella

Pikkuisen tuli perhosia vatsaan

Minä isäntäparin kanssa

Tälläistä tarkastelua ja mittaamista se on, ihan niinkuin missikisoissa ihmisillä.. Ja kaikki puhuivat hollantia, emämaani kieltä

Siinä meitä sitten juoksutetaan ja liikutetaan eri askellajeissa. Juoksijoina toimii hollantilaiset ammattiosaajat.

(kuva: friisiläinen.fi)

Eden ja Nina

2 premie ja luokkavoitto

(kuva: friisiläinen.fi)

Wuokko sai hyväksynnän kantakirjaan ja esiintyi edukseen.(

(kuva: friisiläinen.fi)

Wuokko L.F.

(kuva friisiläinen.fi)