Ihmisten ja hevosten "kansansairaudet"

Mitkä ovat kansansairaudet?

Kansansairauksista kun puhutaan, tarkoitetaan sairauksia, joka ovat maanlaajuisesti kärkipäässä tilastollisesti. Kansansairaudet ovat sairauksia jotka johtuvat perimästä, elintavoista ym. Kansansairaudet huonontavat elämänlaatua, sekä ennen aikaista kuolemaa. Jotkin pitkäaikaissairaudet voivat olla jopa puolella väestössä olevilla 30 vuotiailla. Silti terveeksi voivat kokea itsensä väestössä yli 60 % kansalaisista.

Suomalaisten terveys ei kuitenkaan kaikilta osin ole yhtä hyvällä mallilla. Miesten keskimääräinen elinaika on yhä lyhyempi kuin muualla Länsi-Euroopassa. Yli puolet 30-vuotiaista suomalaisista kärsii jostain pitkäaikaissairaudesta, jotka ovat yleisin työkyvyttömyyden syy ja aiheuttavat runsaasti ennenaikaista kuolleisuutta. Mielenterveysongelmia sekä tuki-, ja liikuntaelinsairauksia diagnosoidaan aiempaa enemmän. Astma, allergia ja diabetes ovat lisääntyneet. Myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on ollut nousussa.

Valtaosa suomalaisten terveysongelmista liittyy seuraaviin sairauksiin:
- infektiotaudit
- sydän - ja verisuonisairaudet
- syöpä
- diabetes
- astma ja allergiat
- keuhkoahtaumatauti ja krooninen keuhkoputkentulehdus
- tuki - ja liikuntaelinsairaudet ja
- mielenterveyshäiriöt.

Kun luomme katseen edelliseen listaan, voimme todeta, että hevosilta löytyy aivan samoja ongelmia ja sairauksia. On siis syytä aloittaa mietiskely siitä, voiko yhteiskunta ja sen muutokset aiheuttaa luomakunnalle erilaisia oireita, sekä voidaanko eläinkunnan ja ihmisten sairauksia verrata?

Asiat perustuvat täysin omiin tuntemuksiini ja ajatuksiini, en siis käytä tässä tekstissä tutkimustietoja tms., ja miksipä käyttäisin, koska ei ole ymmärtääkseni tällaista tutkittukaan.

                 (kuvassa alaoikealla sh-ruuna MIREK-05, nauttii Luontoäidin antimista

                        om. Heli Salmelainen  kuva: Teppo Ahlholm)

Hoitajan työ taustatukena

Olen ollut hoitoalalla vuodesta 1989 ja työssäni olen kohdannut aina sairaita ihmisiä. Terveydenhoitajat ovat ammattiryhmä, jotka ennaltaehkäisevät ja valistavat kansalaisia terveydenhoidossa, minä, joka edustan hoitajaa, ensin kodinhoitajan roolissa sitten lähi - ja perushoitajan roolissa, olen vuosien aikana nähnyt miten Suomen terveydentila on muuttunut. Elintaso on selvästi muovannut sairauksia eri suuntiin, kiireinen elämä on tuonut mukanaan sosiaalisia sairaustiloja, mielenterveys ongelmia ym. Ravinto on vaikuttanut negatiivisesti. Kansalaiset sairastuvat erilaisiin aineenvaihduntasairauksiin on diabetesta, metaboliaa, ihosairauksia, myös tuki - ja liikuntaelinsairaudet ovat kärkilistoilla, reuma,kihti, nivelrikko ym. Vaikka valistus, lääkkeet, lääketiede ja kehitys ovat tällä hetkellä tilassa, jossa voisin sanoa: "Tämän pidemmälle ei voi enää päästä” niin silti kansalaiset ovat sairaimmillaan Joka vuosisadalla on ollut oman aikansa taudit ja ongelmat. Menneisyydestämme löydämme köyhyydestä johtuneet aliravitsemustilat, erilaiset tartuntataudit (keltakuume, polio, mustasurma ym.) omassa lapsuudessani sairasteltiin sikotautia, tuhkarokkoa, vesirokkoa ja vihurirokkoa. Nykyään noita vastaan saa rokotteita. Miksi?

Tämän päivän tauteja ovat olleet aids, sars, lintuinfluenssa, sikainfluenssa ja seuraavaksi saapuu varmaan hyperavaruudesta keskuuteemme marsilaisten tauti. Taudit uudistuvat, leviävät, muuttavat muotoaan ja aina vain voimistuvat ja voimistuvat. Rokotteita kehitellään ja testataan, pyritään aina vain puhtaampaan ja terveempään yhteiskuntaan, samalla ehkä tehden hieman hallaa maapallon ja maailmankaikkeuden normaaliin "flooraan".

Ihminen ei ole koskaan hyväksynyt luonnon oikkuja eikä sen tuomia huonoja uutisia. Ihminen pyrkii aina muuttamaan, korjaamaan, sairauksia ja jopa luonnonilmiöitä, ravintoa jalostetaan, kasveja kloonataan ym.

Ihminen on luotu elämään maapallolla yhdessä eläinten ja kasvien keskelle. Se tahtoo sanoa, että siihen kuuluvat elämän menetykset ja yhteiskunnan karaistuminen. Jokaisen menetyksen jälkeen on noussut uusi ja vahvempi laji.

On tietenkin totta, että ilman ihmisen älykkyyttä emme olisi saaneet terveydenhuoltojärjestelmää emmekä yhteiskunnallista viisautta ja tietoa.

Mutta jos ihminen ei pysähdy, vaan jatkaa etenemistä aina vain kohti suurempia ja suurempia tavoitteita, on väistämätöntä että myös yhteiskunnalliset sairaudet tulee vastaan ja silloin voimme sanoa: "olenko minä aiheuttanut tuon?"

Diabetes on yksi hyvä esimerkki siitä mitä ravinnonmuutos ja ravintotottumukset aiheuttavat elimistölle. Sillä on taipumus kulkea geeneissä, varsinkin jos ravintotottumukset johtaa jo isoäidin aikaan. Sinne jolloin puuastiat vaihtuivat posliiniin ja sen jälkeen muoviin.


Oli aika, jolloin ihminen sai voiman luonnosta

Aikana, jolloin ei vielä teollisuus hurissut takapihalla, ihminen asui luonnossa ja sen keskellä. Miehet olivat metsä-, ja peltotöissä, naiset kotona lasten ja vanhuksien kanssa. Leipä saatiin pöytään lähialueelta, hyvässä lykyssä omalta maalta. Luonnon antimet olivat terveyden ja elämän peruspilari. Talkoovoimalla autettiin naapureita, jotta koko sato saatiin pois pilaantumasta. Ihminen sai sosiaalisia suhteita ja ne olivat välttämättömiä työn kulunkin kannalta, nuoremmat auttoivat vanhempia ja sairaampia. Luonnosta haettiin kasveja ravinnoksi, rohdokseksi, luonto oli osa ihmistä, suurempi osa kuin nykyään. Sitä arvostettiin ja kunnioitettiin koska se oli elinehto. Ihmisten kuolleisuus oli toki runsaampaa, johtuen siitä, että työ oli ruumiillisesti raskaampaa, ei tunnettu työaikalakeja, terveydenhuoltojärjestelmää ei ollut. Kylän naiskaarti hoiti aina synnytykset, vainajien pesut ym. Hoitoina olivat kuppaukset, suoneniskennät, kasvilääkintä, sauna ja viina. Ihmiset elivät ja kuolivat väsyneinä mutta onnellisina. Nykypäivän ihminen voi tuon ajan nähdä kurjana ja köyhänä, mutta moni olisi silti varmasti halukas siirtymään tuohon aikaan. Mutta miksi? Liekö syynä tämän päivän kiire työelämässä, sosiaalisten suhteiden väheneminen, vai kaukokaipuu entisajan maalaisromantiikkaan? Ihminen onkin ainoa luomakunnan jäsen, joka on erkaantunut luonnosta, eläimet ovat vielä osa sitä.
Olemme kuitenkin saaneet huomata, että eläimet, kuten hevoset, ovat sairastumassa samoihin sairauksiin kuin edellä olen antanut ilmi. Ei hevosen sokeritauti ole sen kummallisempi kuin ihmisenkään, ei hevosen nivelrikko ole sen kummempi kuin meillä ihmisillä, ei hevosen iho-ongelma ole sen kummempi kuin meidän ihmisten allergiat. Vaikka hevosen aineenvaihdunta ja fysiologia poikkeaa ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta, on kuitenkin päivän selvää, että jokainen elin ja solu on luotu samoihin tehtäviin elimistössämme. Olipa sitten kyse meidän maksasta, munuaisista, hapetusjärjestelmästä tai peräti lajin lisääntymismenetelmistä. Luontoäidillä tai - isällä oli käytössä samat rakennusaineet, silloin kun evoluutio luotiin. Vain aineiden määrät vaihtelivat ja rakennusmuotit. Kaikissa meissä virtaa sama suola-sokeri vesi eli SOLE. Kaikilla meillä on sama sikiöveden koostumus. Kaikki me tarvitsemme vettä, aurinkoa ja ravinteita. Olimmepa me kasveja, eläimiä tai ihmisiä.



Mistä hevosten kansansairaudet sitten johtuu?

Erilaiset sairaudet, jotka ovat ns. tulleet jäädäkseen, johtuu hyvinkin pitkälti yhteiskunnallisista muutoksista. Hevosten vieminen ja tuominen maasta toiseen, ruokien muuttuminen erilaiseksi niin koostumuksiltaan kuin olomuodoiltaan, ravintoaineiden muuttuminen orgaanisesta epäorgaaniseksi, laidunten muuttuminen pienemmiksi ja köyhemmiksi, laitumet ovat muuttuneet enimmäkseen aitauksiksi, hevonen joutuu olemaan tänäpäivänä yhä enemmän harrastus kaveri, ei enää työjuhta. Harrastus on lisännyt ihmisten epätietoutta hevosen hoidosta ja käytöksestä, lajille ominaisista tarpeista ym. Hevonen on paljon yksin, ilman lauma seuraa, hevosen omistaa yhä useammin lapsi. Hevonen sairastaa stressiä useammin kuin kuin ennen, johtuen juuri edellä mainituista syistä. Moni asia on siis johtanut siihen, että tämän päivän hevonen voi huonommin Hevoselta vaaditaan paljon, sen tulee olla ominaisuuksiltaan milloin mitäkin. Ihminen valitsee useimmin harrastekaverikseen väärin perustein hevosen ja yleensä ne loppuvat siihen kun myynti ilmoituksissa kerrotaan hevosen olevan liian ongelmallinen.

Nivel-, ja luusto sairaudet saattavat saada alkunsa jo varsana liian nopeasta kouluttamisesta, vääränlaisesta ruokinnasta tms.

Metabolia, diabetes tai kaviokuume saattaa laueta liian tuhdista ruoasta, vääränlaisesta liikunnasta tai sen puutteesta ym.

Mielenterveysongelmat saattavat johtua ahtaudesta, yksinäisyydestä, omistajan peloista, osaamattomuudesta, kilpastressistä, ruuasta, aivan mistä vaan, se on yksilöllisin sairaus. Koskaan ei tiedä mikä asia stressaa ketäkin ja millä tavoin se näkyy.

Sydän-, ja verisuonisairaudet ovat hevosten keskuudessa yleistymässä. Yleisin syy on väärä harjoittelu metodi, liian tuhti ravinto ja hevoset lihovat, jonka seurauksena sydän rasittuu, verisuonet tukkeutuu tms. leukemia tai muut verisairaudet eivät ole kovin yleisiä, mutta ulkoisista syistä on eri syöpä ja kasvainsairaudet yleistyneet. Ravinnon merkitys ja sen puhtaus ovat avain asemassa. Jotkin hevoset ovat hyvin allergisia ja alttiita erilaisille säilöntä ja valmistusaineille, joita löytyy tämänpäivän hevosrehuista ja lisäaineista mm. erilaiset makupalat, makukivet ym. "herkut".

Infektiotaudit ovat hävettävän usein mielestäni ihmisten käsien välityksellä kuljetettuja. Islannissa on tehty kauan tutkimuksia siitä, kuinka herkästi hevoset saivat ihmisten välityksellä erilaisia sieni-infektioita, virustartuntoja ym. Influenssa on yksi tartuntatauti, joka leviää pisaratartuntana mm. käsien välittämänä. Maasta viennit ja - tuonnit ovat riski aina infektioille. Ennen mielestäni karanteenit olivat suuremmassa määrin yleisimpiä, kuin nykyään. Nykyisin päästään liikkumaan maasta toiseen helpommin ja nopeammin kuin ennen. Se on vaikuttanut virusten ja bakteerien leviämiseen enenevässä määrin. Myös seuranta on huonontunut sen vuoksi. Siksi myös uudet taudit yllättävät usein tutkijoita ja koko luomakuntaa.

     (Kuvassa yläoikealla MIREK-05, nauttii Luontoäidin antimista

      om. Heli Salmelainen  kuva, Teppo Ahlholm)

Hengitystiesairaudet ovat vain eräs oire erilaisista allergia tiloista. Ilman saasteet, talliolosuhteiden muuttaminen liian tiiviiksi, ulkoilemisen rajallisuus, liikunnan merkitys, yleisesti ottaen herkistyminen. Hevosen yskä ja hengitystiesairaudet voivat johtua monesta eri tekijästä. Aivan kuten ihmisten astma ym. keuhkoihin kerääntyy nestettä hidastuneen aineenvaihdunnan vuoksi, elimistö ei saa puhdistettua kunnolla kuona-aineita ja ne jäävät keuhkoihin tai hengitysteihin mikä ärsyttää hevosta ja se yskii. Yskä on kuivaa, räkäistä, limaista ja kaikkea siltä väliltä. Terve hevonen yskähtelee satunnaisesti kuten me ihmisetkin eri syistä, jatkuva, toistuva yskä on aina merkki yleiskunnon laskusta.

Heinä-allergia on yleinen, tai sellaiseksi sitä nimitetään, vaikka kyseessä on herkistyminen liian kuivalle hengitysilmalle, jossa leijailee erilaisia hiukkasia, olipa ne heinästä, rehusta, laitumelta tms.

Siitepölyallergia ei ole enää harvinaista hevosilla. On todella kurjaa huomata, että hevonen on allerginen omalle ruoalleen, mutta; niinhän me ihmisetkin olemme, toiset maidolle, toiset kananmunalle, toiset sitruksille, toiset viljalle ym. Ollaan siis samoilla kalkkiviivoilla sairauksiemme kanssa kuin hevoset.

Se johtuuko kaikki elintason muutoksista, maapallon omasta muuttumisesta lämpötila eroineen vai mistä, jää meidän pohdittavaksi. Mikä on oikea syy ja onko olemassa oikeaa syytä?

Onko tekaistuja väitteitä, onko tutkittuja tilastoja? Olemme jo eläneet täällä maanpäällä niin pitkään, että uskon kaikkia noita jo löytyvän, niin syitä kuin seuraamuksiakin. On kuitenkin aina hyvä pysähtyä miettimään omaa ja hevosensa terveyttä ja voisiko sitä mitenkään mahdollisesti muuttaa, parantaa, ja mikä tärkeintä ennaltaehkäistä. Kun hevonen ja ihminen voivat hyvin, on päästy tilanteeseen, jossa sekä fyysinen, että psyykkinen hyvinvointi on harmoniassa toisiinsa nähden. Se on kokonaisvaltaista elämää parhaimmillaan.

"Ymmärtääksesi paremmin hevostasi, olisi hyvä myös tietää sen elinympäristöstä. Näin ehkä ymmärrät myös itsesi paremmin. Olemme kaikki selvänä osana luonnon moninaista kiertokulkua."

Nina Viitamäki/ Luontoäidinhevoset 2009