Hirudoterapia

Kuka tai mikä on tämän hoidon takana?

Verijuotikas eli kansanomaiselta nimeltään iilimato (Hirudo medicinalis) on verta imevä juotikaslaji. Verijuotikas on väriltään harmaa ja pitkittäisjuovainen. Verijuotikas lienee hävinnyt Suomesta lähes kokonaan, lukuun ottamatta eteläisintä saaristoa. Verijuotikas on toisinaan sekoitettu Suomessa yleiseen hevosjuotikkaaseen , joka ei ime verta. Tätä esiintyykin yleisesti mm pien järvissä ja joissa.

Verijuotikasta on käytetty erilaisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin jo antiikin ajoista lähtien. Hirudoterapiassa yksi juotikas imee verta noin 15 grammaa kerrallaan . Sen sanotaan helpottavan esimerkiksi nivelrikon oireita lievittämällä kipuja ja vähentämällä jäykkyyttä.

Pitkäaikaiset tieteelliset tutkimukset ovat ilmaisseet, että Iilimatoa voidaan pitää ”farmaseuttisena minitehtaana”, jota tuottaa ihmiseen tai muuhun hoidettavaan kohteeseen(kuten hevoset) monella eri tavoin vaikuttavia tasapainotettuja ja biologisesti aktiivisia yhdisteitä, joiden vaikutuksesta elimistö paranee ja nuorenee. Biologinen vaikutus perustuu juotikkaan syljen sisältämiin biologisesti aktiivisiin aineisiin. Tapahtuu aineiden vaihto - juotikas imee ihmiseltä verta ja antaa tilalle omaa sylkeään. Juotikkaan syljen sisältämä hirudiini on tehokas luonnon oma antikoagulantti eli verenohennuslääke - aspriinin ja hepariinin “vastine”.

Sillä on erittäin suuri merkitys patologisten prosessien ja tulehduksien ehkäisyssä. Hirudoterapia sopii hyvin yhdistettäväksi muihin perinteisiin hoitomuotoihin (fytoterapia, manuaaliterapia, homeopatia).Varmasti suurin syy sen vähäiseen käyttöön tänäpäivänä liene olevan inhotus tätä ”limaista” ötökkää kohtaan, samalla epätieto sen käytöstä sekä legendaariset myyttiset tarinat niistä, miten vertaimevä otus aiheuttaa kehoon reijän ja kaivautuu sinne..

Juotikkaan historiaa.

On suhteellisen vaikea siis taatusti kuvitella miten egyptiläiset faaraot käyttivät iilimatoja, mutta tosiasia on kuitenkin se, että faaraoiden hautakammioiden seinistä on löydetty maalauksia, joissa näitä tapoja kuvaillaan. Iilimatoja on käytetty menestyksekkäästi erilaisten sairauksien hoitoon yli 30 vuosisadan ajan (ilmaisu 'hirudoterapia' on peräisin iilimadon latinankielisestä nimestä Hirudo). Hirudoterapian historiassa on ollut ylä- ja alamäkiä. Tämän hoitomenetelmän kukoistusaikaa oli 1700–1800-luku. Tuolloin iilimatoja ei käytetty yksinomaan sairauksien hoitamiseen, vaan myös useiden sairauksien ennaltaehkäisyyn. Mielenkiintoinen seikka on se, että iilimatojen avulla pyrittiin saavuttamaan kosmeettisia vaikutuksia. Historiasta tiedetään, että tanssiaisiin valmistautuessaan naiset asettivat iilimadon korvan taakse, jotta posket punoittaisivat ja silmät loistaisivat. Tanssiminen ei tuolloin ollut niin rankaa. Kyseisiltä vuosisadoilta peräisin olevien kirjoitusten mukaan, iilimadot olivat apteekeissa kunniapaikalla. Lääketieteen kehittyessä iilimadon suosio kuitenkin hiipui, avain kuten kaiken muunkin perinteisen eli kansanlääketieteen pohjautuvan suosio. Luonnollisestikin on huomattavasti helpompi antaa pistos tai kirjoittaa lääkeresepti kuin käsitellä verta imeviä pikkueläimiä. Niinpä iilimato vaipui unholaan. Vain vaikeimmissa tapauksissa mieliin muistui vuosisatojen aikana testattu hoitotapa, jolloin täytyi löytää vielä joku iäkäs kylänmies tai -nainen tai innokas lääkäri, joka saisi käytännöllisesti katsoen parantumattomasti sairaan vielä jaloilleen.

 Millaisiin oireisiin sitten Juotikas voi tuoda apuaan?

-Sydän- ja verisuonitaudit

-Hengityselinten sairaudet

-Ruoansulatuselinten sairaudet

-Tuki- ja liikuntaelinsairaudet

-Kirurgiset sairaudet

-Neurologiset sairaudet

-Synnytykset ja naistentaudit

-Ihotaudit

-Korva-, nenä- ja kurkkutaudit

-Silmätaudit

-Munuaisten ja virtsaelinten sairaudet

-Hormoniriippuvaiset sairaudet

-Suun terveys

Vasta-aiheet

Verenvuototauti (alentunut veren hyytyminen). Märkivä laskimontukkotulehdus. Raskaus. Korkea kuume.

Iilimadot ja hevoset

Iilimato soveltuu mitä ihanteellisemmin hevosen erääksi luonnollisemmaksi hoitajaksi. Eniten sitä lienee käytettävän raajoihin liittyviin oireisiin kuten esim turvotuksiin, nivelsärkyihin ja vammojen jatkohoitoon.

Hevoset hyväksyvät tämän helposti, hoito on lyhyt kestoista ns hoitoaika on vain minuutteja.

Kosmettisesti ”haittaa” lienee aiheuttavan vain se, että jotta voidaan taata iilimadon optimaalinen tarttuvuus ihon pintaan, tulee hevosen karvat trimmata/leikata pois tartuntakohdasta.

Helppo ja kätevä hoitomuoto.

Joissain muissa maissa, esim Saksassa tallityötekijät/hevosten hoitajat saattavat varusterepuissaan tuoda hevosille talliin omat iilimadot, se ei ole harvinaista.

Siellä myydäänkin vuosittain noin 350 000 viljeljeltyä verijuotikasta.