5.1.2012

 Vuosi on vaihtunut ja taas mennään kohti kesää. Aika suhahtelee nykyään kovaa vauhtia. Nuorempana sitä aina odotti jotain ja aika oli usein pitkää. Toki sitä vanhempanakin on ihmisellä odottelemiseen aiheita, mutta aika saa erilaisen merkityksen.

Jossain vaiheessa elämän kaaressa, ihmiselle tulee kaipuu ehkä nuoruuteen tai ylipäätään menneeseen.

Ihmisen aika on siis odottamista kunnes odotukset ovat joko toteutuneet tai jääneet toteutumatta. siispä onkin taas kerran syytä muistella sitä tottuutta jossa kerrotaan elämään kuin viimeistä päivää, elämään sydämen mukaan ja olemaan onnellinen, niin hyvin kuin siihen kykenee arjen pyörteissä. tee sitä mistä unolmoit, pyri siihen, tähtää siihen. Astu uusiin saappaisiin, isoilta jos ne tuntuukin, niihin saa taatusti täytettä, kunnes jalat ovat niihin sopivat.

Ja mitä sitten jos kompastuu, ylös pääsee aina. Yhdessä eteenpäin riemurinnoin.

Eteenpäin menemisestä kirjoitankin vielä otteita Euran murteella siitä, millaisia kodinhoito ohjeita voineekaan nainen antaa toiselle naiselle.

KORIHOITO- OPPI NAISIL

Naisil o tapan tehr asia ussei vaikkiamman kaut. Sen takia heijä tuliski otta oppi miähist, nii he pääsisivä paljo helpommal, säästäisivä hermojans ja muittenki hermoi. Täsä olis muutama korihoittoo liittyvä onkelmatilanne ja millai ne ratkastaa:

-Ole juur syäny jukurtti ja roskapussi o iha täys, mitä mää tee?; lait tyhjä purkki tiskpöyräl ja jät lusikka purkki.

-Mää söi lämpimä ruua ja mul o likane lautane ja maitolasi, mitä mää tee?; lait astia tiskalttassee taik tiskpöyräl.

-Tiskipöyt o nii täyn tyhji jukurttipurkei ja astia ei mahru pöyräl, mitä mää tee?; Tyän roskii hiuka sivummal. Jos tääkä ei aut, viä likase astia takas ruokapöyttä.

-Ko mää vei astioi takas sin pöyttää ni mää huamasin et maitotölkki ol tyhjä. Roskapussi ol täyn ja tiskipöyt samate. Mitä mää tee tölkil?; Lait se tiätyste takas jääkaappii, siälhä niit maitotelkei piretä.

-Mää ottaisi tuaremehu, mut kaik lasi ova likasen tiskialttas, mitä mää teen?; Jua suoara tölkist.

-Tölki ol lytys ja mehu valu lattial. pitäsiks mun tehr jottai?; Pyyhkäs enimmä suka pohja.

-Nyy suka ova märä ja tuntuva tahmialt; Riisu suka ja jät ne lattial mehutahra viäre. Hae kaapist uure suka.

-Mää en löyr kaapistan yhtä puhtai sukki. Mää tahro suka jalkka, ko mää makkaa sohval ja kato elokuva.Mikä avuks?; Eti lattialt vähemmä likase kuiva suka.

_Sohval o suur kasa vaattei enkä mää mahru istuma, makkamisest puhumattaka.Viänk mää vattei kaappii?;Älä viä.Yht hyvi sää vois siirttää ne nojatualii. Jos nojatuali on täys, purot ne lattial.

-Kämpäs o kumma haju.Mää luule et se tule tiskialttast. Mitä sil tarttis tehrä?; Ava keittiö ikkuna hiuka. Jos ilma ei tunnu hiukkaaka raikastuva, lähr itte ulos. Vaik iltakaljal. Palatessas es sää kumminka huama mittä haju.

23.11.-11 Puhutaanko vielä vähän ruuasta?

Joko teitä on alkanut yököttämään tai ainakin väsyttämään ruuasta keskustelu?

Aihe, jota vellotaan medioissa monelta eri kantilta, montaa eri alan asiantuntijaa haastatellaan ja koko ruoka on käännetty jo niin moneen kertaan että johan se alkaa muistuttamaan voitaikinaa=käännetään ja kaulitaan..

Tottahan se toki on, että on todella viisasta miettiä mitä suuhunsa laitta ja miksi ja ennenkaikkea mitä se tekee juuri meidän elimistölle. Eihän ne polttoaineetkaan sovi aina samoin tavoin autoihin, traktoreihin,kauhakuormaajiin jne. Tarpeet on erilaiset.

Kun joku väittää ettei raakaa porkkanaa saa syödä, toinen vannoo eineksien turvallisuuteen. Joku vaatii lisä vitamiineja ruokiin, joku kykenee terveelliseen elämään syömällä ehdotonta vegaani linjaa noudattaen.

Oli miten oli, meni miten meni, syöminen on elinehto ja mielenterveyden vuoksi ihana asia. Mitä enemmän ruokaa mietitään, sen enemmään minusta tuntuu, että ruokailuun liittyvät sairaudet lisääntyy. Eli olisiko pieni aikalisä paikallaan? Mitä mahtaneekaan ystävät miettiä savanneilla, aroilla ja aavikoilla? Miltä mahtaa massussa tuntua pienellä lapsella, joka ei ole saanut edes energia jauhetta hyväntekeväisyys lahjoituksena kaukana afrikan peruilla? miksi ei tasa-arvo kohtaa? kun toisessa päässä on valoa häikäisyyn asti, on toinen pää pimeydestä musta. Reinikainen sanoikin ohjelmassaan että joskus ihmisen elämä on niin yksinkertainen ettei siihen mahdu juur mittää, se on ku hanhen paska, toisesta päästä valkonen ja toisesta musta.

Rakas mummoni opetti aina, ettei ruualla saa leikkiä. Mummo joka oli sota-ajankin nähnyt, nuoli ruokapöydässä aina lopuksi sormenpäitään ja nyppi leivän murut märällä sormenpäällään suuhunsa ja sanoi:" Mittää ei Nina sit heitä roskiin".

Jos ruokaa jäi tähteeksi, siitä tehtiin aina seuraavana päivänä jotain hyvää, mummu osasi. Mannapuurosta tuli ihanaa jälkiruokaa tai pappa paistoi sen muuten vaan pannulla. Perunamuusista tuli hyviä lettuja, vähän vanhentuneesta maidosta saatiin juustoa ja mitä nyt ikinä mieleen juolahti.Näin taatusti muistelee nyt myös moni muu, ja se on taivaan tosi, että näin tehtiin ja niillä eväillä mentiin, paremmissakin taloissa. Ruoka aika annettiin lapsille ulos lähtiessä ja sitä joko noudatettiin tai oltiin noudattamatta. Mikäli ei kotio tultu kun ape oli lämmintä, se piti lämmittää paistinpannulla tai laittaa uuniin.

Ja ihan oikeesti hei, tästä ei ole montaakaan vuosikymmentä.

Ja jos, siis jos, sen aikainen ruokakulttuuri onkin ollut pannaan julistettua tai väärää tai hepposin menetelmin tehty ja ideologialtaan keholle paha, "kui varte mää olen niin pirun onnellinen ja terve.Olemmää ny tiätyst ehkä vähä laiha, mut semne mää olen ain ollu."

Olennainen osa ruokaa on se mitä se tekee meidän korvien välille.

Nykyään pienet tyttölapset ihannoi laihuutta ja seuraa dietti ohjelmia ja hokee ettei voi olla jonkun kaveri jos se on läski.

Väittääkö joku, että tuollaisia tyttösiä me olimme lapsina? ei ihan äkkiä tule kyllä mieleen,sen aikaisia nais ihanteita kun minä olin nuori oli lähinnä muodokkaat ja uhkeat naiset ja me laiheliinit koitettiin kasvattaa itseämme, heikoin tuloksin..

Jokuhan tässä mättää jos anemiat,bulimiat,metaboliat lisääntyy.Kyttääminen mitä suuhunsa laittaa ja eri metodien kumartamista aiheuttaa taatusti henkistä pahoinvointia, ja taas Suomi nousi kärkilistoille psyykkisten sairauksien kansanterveys mittareissa.

Itsekin olen josksu hankkinut ammatin ravinnon parista.Suurkeittiön emäntä.Ja tavallista ruokaa silloin opetettiin tekemään,ruoka-aine ympyrän mukaisesti.Aikana jolloin lehmät lypsettiin käsin..vaikka koneet oli jo tullut.

Jos nyt oman lusikkansa laittaa ruokakeskustelu soppaan niin se on se, että mulla ei ole yhtään huono omatunto siitä, että noudatan edelleen perinteisiä tapoja ruuan laitossa.Joskus syödään rasvaa joskus sokeria.Joskus menee laihaa ruokaa köyhinä päivinä, ja kiireen koittaessa ei synninpäästöön tarvitse mennä jos syö  ydinpommin kestävän pizzan. kyllä piereskely ja röyhyyttely sitte kertoo kehon kantajalle oliko ruoka hyvää, oliko se ruokaa laisinkaan.

Mitä enemmän ollaan lapion v arressa kiinni, sen kovempi nälkä tietysti vaivaa ja syödään vähän enemmän.

Tv stä tulee jokapäivä joku ruoka ohjelma,eli se käytännössä tarkoittaa sitä, että ihminen on joko sohvalla tai tuolissa sitä seuratessaan ja hyvässä lykyssä joku sapuska tassi naaman alla.. voisiko niistä ruokaohjelmista jonkun jättää väliin ja tehdä jotain kropallaan, vai onko se työpäivästä jo ihan loppu?

Uskon, että jokaisella on maalaisjärki tallessa ja käytäntö taatusti kohtaisi tarpeen, me ollaan vaan unohdettu ne mummot ja äidit ja ajauduttu taas kerran mediavirran vietäväksi.

Kohta ei muuta syödä ku teho ruokaa ja dopingia.

Herätys kansalaiset,ruoka oli se josta meidän piti nauttia ja jota meidän piti tulla kunnioittaman.

Kun kaikki on kohdillaan ja elämä mallillan, mikkään ei oikeesti oo nii hianoo ku se, että saa kasata olkkarin lattialle löhöpatjaa tyynyileen, mässäily ruokaa ja herkkuja ja olla siinä vaikka koko JOULU! koko perheen kera vävypoikineen..mutta se on ansaittua erikoisuutta ja siksipä siitä niin nauttiikiin, kun se ei ole arkipäivää. Eikä yhtään oo paha omatunto!! Eikä Joulun jälkeen mitään laihdutus dietteejä, töitä vaan vähän enemmän, ei ne tekemällä maailmasta lopu!

Nina